lauantai 31. maaliskuuta 2012

Täydellisen epätäydellistä

Oletteko koskaan tehneet niin pieleen mennyttä lakkausta, että puoliltaöin tulee aika vaihtaa se seuraavaa päivää varten? Ilmoittautukaa, jos teitä on, niin minun ei tarvitse ilmoittautua hoitoon. 

Tein tässä jokin ilta oikein kivan manikyyrin, jonka pilasin täysin levittämällä päälle hyvin hentopigmenttiseksi ajattelemaani glitterhenkistä lakkaa. Lakkauksesta tuli ihan kamala. Kaiken lisäksi setti kynsilläni oli niin paksu, että ruttasin sen heti alkaessani raapia jalkojani. (Huomautus tähän; minulla on jaloissa psoriasis, jota tykkään raapia varsinkin unissani. Tästä syystä kärkikulumaa lakkaukseni saavat nopeasti.) 

Onneksi minulla on luottolakka, jossa on täydellinen koostumus, täydellinen peittävyys jo kahdella kerroksella. Se vielä kuivuu nopeasti. Mutta mikä vikana? 

Se väri! Kyseessä on siis OPI:n Manicurist of Seville, joka on kaikin puolin täydellinen lakka. Märkänä se näyttää kynsilläni vielä hyvänä, mutta kuivuessaan se alkaa muistuttaa kuivunutta verta. Yööööh. Olisin luopunut siitä jo aikoja sitten, ellei sillä olisi niin jumalattomasti näitä hyviä puolia, jotka pelastavat minut huonolta lakkaukselta kolme minuuttia yli puolenyön. 


Joo joo, on kynsinauhoilla ja on sitä ja tätä. Mutta tribuutti tälle lakalle kuitenkin. Valitettavasti tässäå kuvassa lakka näyttää harvinaisen hyvältä. En saanut muokkailtua kuvaa vastaamaan täysin todellisuutta, vaikka otinkin kuvat vasta muistaakseni lakan ollessa jo pari päivää vanha. Nyt kolmantena päivänä se on jo paaaaaljon ruskeampi. 

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Perjantai-illan anatomia ja värjätty rähmä

Olipa kerran yksi perjantai-ilta, jona tytöt päättivät puhua minut nauttimaan pari siideriä ja pari drinkkiä ihan vain kotona televisiota katsellen. Niinhän siinä kävi, että baariin päädyttiin räkä poskella. Tilannetta piti ennakoida maalamalla naamaan kunnon sotamaalit, jotta väsymys ei olisi paistanut läpi. 

Koska olin siinä tilassa hieman yllytyshullu, päätin, että nyt saa meikissäkin kevät tulla. Otin hyppysiini 88 luomivärin paletin ja aloin sutia siveltimillä kohti silmiä. Koska olin melankolisella tuulella, en tahtonut pelkkää vihreän eri sävyjen ilottelua, vaan heitin sekaan myös tummanviolettia. 


Ja katso! Umpitunnelissa tehdyksi meikiksi tämä onnistui varsin hyvin, vaikka ripsiväriä on nähtävissä ripaus myös ripsien ulkopuolella, ja olen näemmä saanut värjätyksi myös silmänurkkarähmäni. Ai niin, ja nevermind kulmakarvat. Aikomukseni oli nyppiä ne, mutta luovutin, kun näin jokaisen karvan kahtena - ja ehkä parempi niin. 

Kulmaluulla siis valkeaa, jonka jälkeen olen todennäköisesti levittänyt liikkuvalle luomelle ja sen yli vaaleanvihreää. Tummanvihreää olen sutinut luomivakoon ja ulkonurkkaan, jonka päälle olen vielä mennyt huvittelemaan tummanvioletin kanssa, jota lastasin myös alaluomen piukkaan. 

Tässä vielä kattavampi meikkiluettelo: 

Rajaus: Elizabet Arden Color Intrigue Gel Eyeliner Black 
Kulmakynä: Mary Kay Brow Definer Brunette
Ripsiväri: Mary Kay Ultimate Black 
Luomet: 88-paletti, anonyymi (Coastal Scents??) 




torstai 29. maaliskuuta 2012

Vanhuus tulee seerumin kanssa

Aika pian 25-vuotissyntymäpäiväni jälkeen tein karmivan havainnon: Ihoni ei toimi samalla tavalla kuin aiemmin. Se syytää kyllä mustapäitä pintaan, mutta on myös jumalattoman kuiva. Se ei enää jousta samalla tavalla, ja ikäväkseni heijastaa jokaisen mielialanvaihtelun pintaansa. Se kaipaa kosteutta hirvittävän paljon ja se on myös herkistynyt. Siitä on tullut väsynyt ja apaattinen. Siitä on tullut tismalleen minunlaiseni. 

Ennen tätä olin ajatellut, etteivät seerumit ole minua varten. Mielsin ne anti age-hömpäksi, joksi miellän ne tavallaan edelleenkin. Hirvittävää oli kuitenkin huomata, että minusta, ikuisesti 17-vuotiaasta, oli tullut juuri tuon hömpän kohderyhmää. 

Ensimmäinen seerumikokeiluni alkoi alkusyksystä, kun sain haltuuni erittäin halvalla Lancômen Hydra Zen Neurocalm-seerumin (Lancôme Hydra Zen Neurocalm Soothing Anti-Stress Ultra Moisturising Gel Essence, toim. huom.). Ensin mä olin silleen, että plääh, tää on ihan tyhmää, mutta sitten mä olin silleen, että jee, tää onkin ihan kivaa. 


Lancôme on minulle merkkinä tuttu ja turvallinen. Useiden haukkuma mummomainen tuoksu on minun nenässäni varsin mukava ja nostalginen. Sijoitankin sarjan kategoriaan tutut ja turvalliset, joita voi suhteellisen sokkona ostaa ja olla perustyytyväinen ainakin jonkin aikaa. 

Seerumi ei kaikessa rauhoittavuudessaan ja kosteuttavuudessaan ensin alkuun tuottanut minulle oikeastaan minkäänlaista mielihyvää ja ajattelinkin aluksi ehkä vähän jopa inhoavani sitä kelmun tuntua, joka ihoni pintaan jäi. Ajan mittaan kuitenki tykästyin tähän oikeinkin paljon. Ja vasta, kun tämä loppui, aloin arvostaa tätä todella - seerumi nimittäin ihan oikeasti rauhoitti ihoani puhdistuksen jälkeen ja kosteutustehot olivat oikein mainiot. 


Koostumukseltaan seerumi on hyvin kevyt ja geelimäinen, mutta tuntu iholla voi olla aluksi talmainen. Iho imaisi seerumin todella nopeasti, joten talma ei jäänyt pitkäksi aikaa. Seerumi sopi kuitenkin minun rasvoittuvalle sekaiholleni oikein hyvin. Missään vaiheessa ei kosteutus muuttunut rasvoittuvuudeksi. 

Alkuun olin huomaavinani poskien ihon tukkeutumista, mutta toisaalta minun poskeni nyt tukkeutuvat milloin mistäkin syystä. Pommi meni nopsaan ohi, joten voi olla, että tukkeutumisen syynä oli vääränlainen ilmankosteus, kahvin vääränlainen paahtoaste tai liian lyhyet päiväunet.

Tykkäsin siis, mutten osta uudelleen, enkä milloinkaan sijoittaisi normaalihintaa, joka taitaa olla seitsemänkympin paikkeilla. Olen tämän jälkeen ehtinyt jo saada käyttööni tätä hurjasti parempia seerumeita, joten tämä jää kategoriaan ihan kiva. Ja ihan kivasta on aika suolaista maksaa kahta ja puolta euroa millilitralta. 


keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Sininen amatööritaiteilu

Olen auttamaton tunari, mitä tulee kynsien koristeluun. En ole tarpeeksi kärsivällinen, tarpeeksi pikkutarkka enkä tarpeeksi huolellinen. Haluan kaiken tänne heti ja nyt. Enkä saa. Leimailut eivät tähän päivään mennessä ole onnistuneet, enkä voisi kuvitellakaan maalailevani kuvia kynsilleni! Hädin tuskin saan aikaiseksi tunnistettavaa tikku-ukkoa A3-kokoiselle paperille. 

Ehkä en heitä toivoani, sillä kynsien lakkailu yleensäkin on melko tuore harrastus verrattuna siihen, kuinka kauan olen muuten meikkaillut. Säännöllisesti olen lakannut kynsiäni vasta vajaat puolitoista vuotta, ja sinä aikana olenkin saanut kartutettua kynsilakkavalikoimaani ihan mukavasti ja varsin kohtuuttomasti. 

Tämän pohjustuksen jälkeen tahdonkin julkaista kynteni amatöörikoristeluineen! Näihin olin oikeasti tyytyväinen, ja sain näistä jopa kommentteja töissä. Pyydän anteeksi rystysiin asti vedettyä päällyslakkaa sekä kissankarvoja, joita ilman tässä huushollissa on vaikeaa ja lähes mahdotonta lakata kynsiään. 


Tiedän, kynteni ovat keskenään eripituiset. Olen jostain syystä onnistunut kosauttamaan pari kynttä auton oveen ja samalla vannonut, että autoilu loppuu tähän. En kuitenkaan ole raaskinut leikellä kaikkia lyhkäisiksi. 


Pohjalakkana on Models Ownin Top Turquoise, joka on parilla kerroksella täysin peittävä, hyvin levittyvä lakka. Tykkää erottua pullossa, joten voimakas sekoittelu ennen lakkausta on tarpeen. Laadussa ei kuitenkaan moittimisen sijaa, sillä nämä lakkaukset kestivät kynsissäni monen monta päivää, mikä on harvinaista. Koristelut olen tehnyt kaksipäisillä nail art-lakoilla, joita omistan kelpo valikoiman. Koristelussa ei ollut mitään logiikkaa, mutta varsin nättiä jälkeä tuli! 




tiistai 27. maaliskuuta 2012

Viisi millilitraa kymmenellä markalla

Jos voisin antaa yhden ainoan vinkin kaikille silmiään maalaville, sanoisin, että käyttäkää silmämeikinpohjustajaa. Se pelastaa - jos ei maailmaa - niin ainakin silmämeikin, useimmiten. Itse olen ollut koukussa kyseiseen valmisteeseen jo useiden vuosien ajan, enkä enää milloinkaan siitä luovu. En usko, että tässä maailmassa on ainoatakaan sellaista luomiväriä, joka voisi oikeasti toimia ilman pohjustajaa. Jos on, kuten on paljon mahdollista kuitenkin, antakaa minun olla tässä uskossa. Se on lähes ainoa oljenkorteni. 

Tällä kertaa löpisen Elfin pohjustajasta. Elfhän on halpismerkki, joka syöttää aika ajoin erinomaisia tarjouksia maailmalle jo ennestään naurettavan halpojen tuotteidensa lisäksi. Tämäkin pohjustaja nimeltään Eyelid Primer maksoi 1,70 € eli tajuuttekste, kymmenen mummonmarkkaa!  


Primer on sävyä Sheer, ja tulee tuollaisessa huulikiiltotuubin näköisessä purtilossa. Käytännössä väri on ihonvärinen. Applikaattorista minulla ei ole mitään muuta sanottavaa, kuin että koostumus on sen verran litkua, että applikaattorilla ei kannata sutata yksinään. Primer on syytä levittää luomelle sormin, ellei pidä raidoista. 


Tuote ei kuivu kauaa. Puuterin käyttäminen primerin päällä lienee makuasia, mutta minä kyllä tykkään sitä useimmiten käyttää. Mikäli puuteri jää syystä tai toisesta repertuaarista pois, lukitsen pohjustusaineen mahdollisimman ihonvärisellä luomivärillä paikoilleen, ja työstän varsinaisen värimeikin vasta tämän setin päälle. 

Elfin Eyelid Primer, kuten Elfin tuotteet yleensäkin, ovat halpoja. Hinnan perusteella voi jo arvella, että tuotteen riittoisuus ei ole hirvittävän hyvä. Ei tämänkään. Kulutin tämän aika haipakkaa loppuun, ja sekös harmitti - kyllähän minä sen ymmärrän, ettei halvalla saa paljoa, mutta jatkuvasti tyhjenevät purkit risovat ja ärsyttävät sen verran, että sijoitan mielelläni enemmän vähän riittoisampiin tuotteisiin. Katsokaas tätä: 


Viisi millilitraa eli ei paljon mitään! Vielä kun tähän syssyyn lisää sen tosiasian, ettei tuote ole riittoisaa. Kymmenmillisen UDPP:n tuhoamiseen kuluu tähän nähden noin kuusinkertainen aika, samaten Mary Kayn 8,5-grammaista Eye Primeriä ei tahdo saada loppuun ollenkaan. Tämän viisi milliä sutaisee luomilleen yllättävän nopeasti. 



Jotta ei haukkumiseksi menisi, päätin swatchata jonkun satunnaisen luomivärin ilman Elfin pohjustajaa ja pohjustajan kanssa. Ero on kyllä huomattava ja kyllä, sutaisin kumpaankin kohtaan suurin piirtein saman verran väriä. Eyelid Primer tuo pigmenttiä hienosti esiin ja pitää luomivärin ihan hyvin paikoillaan. Primer siis oikealla puolella, luonnollisesti. 

Osta siis ihmeessä, mutta osta monta kerralla. Tai osta jotain muuta, joka kestää pidempään. 

Edit. Muun muassa tämän primerin saat tilattua osoitteesta http://www.eyeslipsface.co.uk . Tilaaminen on helppoa ja postikulut kohtuulliset. Valikoimissa on sekä hittejä että huteja, mutta noilla hinnoilla ne huditkaan eivät kirpaise ihan hirveästi.



Päivät säteilevät jälleen!

Päätin jättää aikaisemman sekameteliblogin näivettymään niikseen ja selkeyttää homman sekä itselleni että muille. Olet siis juuri klikannut itsesi hömppäblogiin, jossa puhutaan vakavasti vain ja ainoastaan kaikesta pinnallisesta. Samalla saan toteuttaa vakavasti vinksahtanutta puoltani, jolla on pakkomielle kaikkeen kosmetiikaksi käsitettävään. Rakastan kahvia, mutta mikäli kiireaamuna pitää valita, tällään mieluummin sen asemesta, että herättäisin itseni kunnolla. Näin olen eloon ja oloon suhtautunut jo noin kymmenvuotiaasta lähtien, joten ihan noviisina en näillä vesillä uiskentele. Surullista se kylläkin on. 

ELF - Eyelid Primer

Varoituksen sanana on lausuttava, että ette näe tässä blogissa täydellisiä valokuvia tai viimeisen päälle siistittyjä kynsinauhoja. Tämä ei ole puolustuspuhe sille, että näkisitte kuvausrekvisiittana kissanhiekkalaatikon tai mädäntyneen kurkun, en minä sitä tarkoita. Tarkoitan sitä, etten omista Photoshopia ja vaikka omistaisinkin, en osaisi tehdä sillä mitään. Siksi toiseksi minä en jaksa nysvätä ja nysertää vain sen takia, että väriä on neliömillimetrin verran väärässä paikassa hiukan väärä määrä. Antakee anteeks. 

ELF - Eyelid Primer 


Tässä blogissa aion keskittyä kaikkeen, mikä minua miellyttää. En kategorisoi tätä reppanaa meikkeihin, ihonhoitoon, hajuvesiin tai kynsiin, vaan aion kerätä tänne soveltuvin osin sellaisia aineksia kuin hyvältä tuntuu. Aion tehdä tätä niin kuin hyvältä tuntuu. 


Biotherm - Skin Ergetic-seerumi

Toivotan sinut siis tervetulleeksi näiden sanojen myötä. Tämän artikkelin kissat liittyvät tapahtuneeseen ja ennen kaikkea siihen, mikä ei ainakaan helposti tapahtunut. Tunnin säätämisen jälkeen tekstin koko, riviväli tai whatever näyttää edelleen hassulta, mutten jaksa säätää enempää. Sitä paitsi se on Bloggerin vika, ei minun. 


Helmi