Vappumoka

Tähän ikään mennessä pitäisi jo tietää, että kevät on kukkien ja raikkauden aikaa. Joskus sitä tiedosta huolimatta tekee tyhmyyksiä ja suihkauttaa iholleen tuoksua, joka ei todellakaan kuulu kevääseen. 

Tällä kertaa virhetikkini oli sinänsä ihana Avonin Far Away, mummomaiseksikin haukuttu vaniljainen, pehmeän itämainen tuoksu, joka toimii ihoni kemioiden kanssa hyvin yhteen. Hatunnoston tuoksu saa myös laadusta, sillä se kestää ja kestää ja kestää ja kestää. 

Kevääseen ja vappuun tämä tuoksu ei käy, ei edes iltaan. Sen sijaan tämä huutaa syksyn kirpeitä aamuja sekä talventuoksuisia iltoja. Silloin tämä on parhaimmillaan, oikein mukavuustuoksu, joka onnistuu yhtaikaa olemaan sekä aikuinen että turvallinen. 

Far Awayn tuoksua on saatavilla myös deodoranttina, joskin perspirantin arvonimestä huolimatta tämä ei pidä kovin hyvin, mikäli joutuu hikoilemaan. Tuoksun vahvistuksena se on kuitenkin ihan okei. 

Avonin tuoksuista minulla on muutenkin hyviä kokemuksia, vaikka yleensä suosinkin ns. merkkituoksuja. Avonin tuoksuista minua ei ole pettänyt kestävyydessä yksikään, vaikkei sieltä sitä ikiaikaista signature-tuoksua löydykään minulle, ja tuskin koskaan löytyykään. Suosittelen kuitenkin lämpimästi bongailemaan tuoksutarjouksia, joita Avonilla usein on - esimerkiksi kaksi tuoksua kolmellakympillä tai jotain sinne päin. 

Power Shine Flop

Elämänfilosofiani näköjään on, ettei huulimeikkejä voi koskaan olla liikaa, vaikkei niitä säntillisesti aina käyttäisikään. En nimittäin ole nainen, jonka huulet ovat aina virheettömästi punatut. Sen sijaan olen huulikiillon hutkija. 

Ostohuolettomuuteni näkyy myös siinä, etten esimerkiksi juurikaan koskaan osta Oriflamen tai Avonin meikkejä, mutta (halpojen) huulimeikkien kohdalla teen poikkeuksen. Kollegani on Oriflamen konsultti, mikä johtaa siihen, että pöydällä pyöriviin kuvastoihin tarttuu helposti. Ja yhtä helposti käy tilausnumeroiden kirjoittaminen lappuseen. 

Tällä kertaa päätin kokeilla Power Shine Glossia, joka kuvan mukaan on erittäin säkenöivä ja kivasti väriä antava huulikiilto. Tiedänhän minä, ettei kaikkeen aina kannattaisi uskoa, mutta päätin antaa 5,90 euron kappalehinnan sokaista kriittisen ajattelijan ja repäistä tilaamalla oikein kaksi eri sävyä. 

Ei olisi kannattanut. 

Sävyiksi valitsin vadelmanpunaisen Trendy Berryn, jonka ajattelin olevan hiukan samanlainen kuin aikanaan omistamani ihana Lancômen huulikiilto, jonka valmistus on jo lopetettu. Red Ovation on lämpimämpi kiilto, jonka ajattelin täydentävän valikoimaani oivasti. 

Tässä huulillani Red Ovation. Kimallepartikkeleita on, mutta siinäpä tämän kiillon ilo hyvin pitkälti. 

Trendy Berry tässä vinossa kuvassa. Eipä juuri värieroa. 

"Pieni" ihmetyksenaiheeni on tämä lärpäke, jota applikaattoriksikin kutsutaan. Siis muovia. Hyvä asia on tietysti se, ettei applikaattori tällä tavalla ime itseensä väriä sitä turhaan kuluttaen, mutta siihen ne hyvät puolet sitten jäävätkin. Vaikka miten huolellisesti yritin kiilto(j)a levittää, en saanut aikaiseksi tasaista lopputulosta. 

Käytän nämä kiillot loppuun huulipunien päällä, mutta panen korvan taakse, etten enää milloinkaan näitä hanki. Näiden hinnan yhdistämällä olisin saanut varmasti jonkin kunnollisen huulituotteen. Itse asiassa tällä hetkellä mietin, palauttaisinko molemmat kiillot, sillä nämä saivat minut lähinnä kiukkuiseksi. Vaikka kiiltoa kyllä on sen verran, että huulipunan päälle nämä voi levittää säkenöimään, on niitäkin melko onnettomasti. Mitään voimakasta kiiltoa nämä eivät anna. 

 

Unia, kesärenkaita ja kynsiä

Kertokaa nyt hyvät ihmiset, mistä ihmeestä tämä johtuu, että Blogger valitsee mielivaltaisesti tekstin koon? Ja miksi tämä fontti näyttää nyt hyvältä, muttei julkaisemisen jälkeen? Miksi, oi miksi? 

Kiitos tästä terapiahetkestä, taisin päästä siitä yli. 

Blogit tulevat uniini. Näin unta, että voitin blogiarvonnassa (taas). Olin voittanut sen sillä perusteella, että osaan yhdyssanat. Voitin matkan Roomaan, omalla henkilöautollani. 

Sutaisin taas tässä yhtenä iltana kynnet. En oikein tykännyt niistä, sillä pohjalakkana käyttämäni Eveline oli surkeahkoa. Lisäksi kaksipäisten koristelulakkojeni kanssa askarteleminen ei kiinnostanut, ja mielestäni se näkyi myös lopputuloksessa. Kynteni herättivät hirvittävän paljon myönteistä huomiota, joten päätin pitää niitä muutaman päivän, ja nyt julkaista ne täälläkin. 

Näissä ei nyt ole mitään erikoista. Pohjalla se Eveline, päällä erinäisiä koristelulakkoja. 

Tykkäsin noista keltaisista pilkuista, jotka iskin keltaisen koristelulakan kynäpäällä, mutta muuten nämä olivat mielestäni vähän "plääh". 

Seuraavaksi tarvitsee ottaa auto alle ja mennä vaihdattamaan siihen kesärenkaat alle. Ehkä uskaltaa jo. Työmatkani on yhteen suuntaan hiukan vajaat 25 kilometriä, joten olen venyttänyt nastojen vaihtamista viimeiseen saakka, etten poikkea pikatieltä metsään.

 

 

Muutoksia ja oranssia silmiä

Noni. Nyt vaihtui fontti ja fontin koko, sillä kyllästyin tuon Helvetican oma-aloitteiseen muuntautumiskykyyn kesken postausten. Uskokaa pois, minä olen ne kaikki omin pikku kätösin yrittänyt säätää ihan oikeakokoisiksi, mutta ei. Tekstin koko vaihtelee jatkuvasti. Fontin nimi siis piti hyvin kutinsa. 

No niin, iloisempiin asioihin. Halusin vielä jatkaa oranssia ja korallia linjaani, joten esittelyssä oranssi silmämeikki. Tein 88-paletilla (jolle muuten tein tagin Coastal Scents, sillä suurin osa sen varmaan osaa osaa siten parhaiten yhdistää, vaikka omani ei sieltä ole tilattukaan) luomioksennuksen, jossa on oranssia ja persikkaa. 

Ihan kuin mulla ei olisi ripsiväriä tyvessä ollenkaan. Joko kuva valehtelee tai mun tarvii ruveta hinkkaamaan sitä huolellisemmin. Sitä ripsiväriä, siis. 

En muuten muokannut kuvia rajaamista lukuunottamatta yhtään. Ihana kevät ja luonnonvalo! 

Olonsa voi tuntea kotoisaksi myös kirkkaissa väreissä, vaikken vielä olisi sitä uskonut reilut pari vuotta sitten. Viihdyn voimakkaanvärisissä silmämeikeissä. Ruskeaa ehtii käyttää sielunsa kyllyydestä myöhemminkin, sanon ma. 

Nämä mätsäsivät oikein kivasti Are We There Yet -lakan kanssa ja sopivat kevääseen muutenkin oikein hyvin. Käyttäkäähän ihmiset värejä! Kesä tulee!

Kulmat: Mary Kay Brow Definer Brunette 

Rajaukset: Mary Kay Eye Liner Black

Luomiväri: 88-paletti 

Ripsiväri: Mary Kay Ultimate Mascara Black 

First time stamper

Olen omistanut Bornprettystorelta tilaamani leimailulaatat jo vuoden verran, mutten ole muutamaa satunnaista kokeilua lukuun ottamatta oikein tosissani ajatellut koristelevani kynsiä leimoin. 

Nyt jokin naksahti päässäni ja kas, saimme aikaiseksi ehkä säälittävät (ette haluaisi nähdä oikeaa kättäni) mutta minun mielestäni varsin onnistuneet, suorastaan ihanat leimausyritelmät numero uno! 

 

Niin, leimaukset karvoilla, olkaapa hyvät! Jos niitä ei ilmesty kissoista, tunkee sormenpäideni nahka pumpulihöttöä näihin kuviin. Yritän ehkä jatkossa mahdollisesti olla huolellisempi. 

Perhoset on leimailtu OPI:n Are We There Yet -lakan päälle mustalla Wet'n'Wildilla, Black Creme taitaa olla lakan nimi. Samaisella mustalla tein dotting toolilla pilkkuja. Pilkut ovat vähän epäkurantteja, mutta eipä sitä nyt livekynsistä huomaa. 

Pidän hirvittävän paljon siitä kontrastista, jonka perhosen ja hempeiden pilkkujen herkkyys luovat yhdessä oranssin ja mustan rajun sävy-yhdistelmän kanssa. Minulle tulee näistä mieleen sanomalehti jostain syystä. 

Olisin voinut vain tuijotella näitä! Nämä onnistuivat kyllä tosiaan minun kynsikseni aivan erinomaisesti ja sytyttivät minussa innon leimailuun. Ehkä en saa kaikkea kohdakkain, ehkä sen saa millimetrin tarkasti kuvioita asettumaan oikeaan paikkan, ehkä kuva hieman tärähtää, mutta on näissä sentään jotain persoonallista. Tai sitten yritän vain puolustella epäkuranttia jälkeä, haha. 

Laatta on tosiaan Bornprettystoresta tilaamani fauxnad mallia m11. Perhonen pelitti kaikin puolin hyvin. Ehkäpä näitä muitakin tulee jatkossa testattua, kun pääsi alkuun.

Ollaanko me jo siellä?

Keräilen Opeja yleensä muutama kokoelmä jälkijunassa, sillä minusta 16,20 on aika rouhea hinta kynsilakasta. Omistan kaksi normaalihintaista Opia, josta toisesta kyllä pulittaisin summan vielä uudestaankin - kyseessä on Opin You Don't Know Jacques, joka oli mielestäni jokaisen pennosen, sentin ja euron veroinen. 

Mentiin ohi aiheen, sori. Viime viikolla palkitsin itseni tohtoriseminaarista tullessani  - en siksi, että se olisi mennyt erityisen hyvin vaan siksi, että olin paikalla - piipahduksella Sokokseen. Pari lakkaa lähti mukaan. Niistä toinen on Touring America -kokoelman Are We There Yet? 

Are We There Yet on ihana sävy juuri tähän vuodenaikaan. Ei ihan puhtaan koralli vaan sellainen, josta tulee mieleen meloni. 

Laadultaan lakka on erinomainen. Peittääkseen kunnolla lakkaa tarvitsee lastata kynnelle kolme kerrosta, mutta kerrosten kuivuessa nopeasti se ei mielestäni ole ongelma. 

 

Ostaessani tätä lakkaa mietin, onko tämä dupe ihanalle Mediterranean Moonlightille, jonka valitsin vain tilaukseni täytteeksi viime keväänä. Onneksi valitsin, sillä MM on luottolakkani, joka ei vain petä koskaan. Voin vertailla näitä lakkoja myöhemmin, mutta tämä on puhtaampi ja samalla punaisempi kuin Mediterranean Moonlight. 

 

 Yritin parhaani mukaan saada vangittua kameralle kauniin shimmerin, jota lakassa on. Aurinkoa vasten shimmer kuultaa lakasta kauniisti, mutta kuten ylläolevissakin kuvissa, tämä näyttää kynsissa aika tavalla cremeltä, ellei ihan todella tarkkaan vahtaa. 

Toisessa valossa ja toisin silmin lakka näyttää myös melko oranssilta. Sopii minulle! Nyt otetaan pikku hiljaa kesäarsenaalit lakoissakin käyttöön ja unohdetaan kaikki synkistely. Ehkä. 

Are We There Yet liittyy vielä toiseenkin episodiin, johon blogissa palaan, mutta siitä myöhemmin... 

Tulikokeessa Avon

Avon on minulle tuttu merkki, mutta yhtä hoitolakkaa ja totaalisen surkeaa pikakuivattajasuihketta lukuunottamatta minulla ei ole kokemusta merkin kynsilakoista. Tämä asia korjaantui Nonnulan  arvontavoiton myötä. 

Ensikokemuksen kannalta tilanne ei ollut paras mahdollinen. Minulla oli kiire. Olin aikaisemmin päivällä poistanut lakat, ja nyt aikaa lakata ja kuivattaa koko höskä oli puolisen tuntia. Minähän en siis pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta liiku kotini ulkopuolella ilman kynsilakkoja. 

Jostain syystä arvontapalkinnosti ottamat kuvat olivat kaikki aivan ylihuonoja. Tässä niistä siis yksi lisää, joista vasemmalla raikas sinivihreä Aqua Fantasy, keskellä kynsilakanpoistoaine, josta turisen parilla sanalla myös ja oikealla hempeän lila Loving Lavender. 

Seuraavaksi esittelen teille tuloksen tilanteesta, jossa katastrofin ainekset olivat läheisesti läsnä: 

Ei paha! Lakkaus tuli hudittua, mikä näkyy jäljessä. Siistimistä en myöskään ehtinyt tehdä.Yllätyin kuitenkin jäljestä. Tämä on nimittäin kulutettuun aikaan nähden todella, todella säntillinen manikyyri näissä kynsissä. 

 Lakkojen koostumus on hyvä. Halutessaan aikaiseksi saa sekä hyvin ohuita, että paksumpia kerroksia, joskaan ei liian paksuja. Minä käytin paksuja ja sain nämä luiskat aikaiseksi kahdella kerroksella värilakkaa. 

Käytin pikakuivattajaa kuten aina, mutta kerrokset kuivuivat todella nopsaan. Aluslakka, värilakkakerrokset ja pikakuivattaja eivät vieneet aikaa kuin korkeintaan siis tuon puoli tuntia, eikä se olisi onnistunut ilman kerrosten erittäin vikkelää kuivumista. Lakkaus oli hetkessä täysin iskunkestävä.

Siveltimestä annan kehuja myös. Leveähkö ja jämäkkä, jolla on helppo lakata. 

Tämä kokemus herätti kyllä kiinnostukseni Avonin lakkoja kohtaan, vaikka ennen sitä listalla on Essie-merkkiin tutustuminen. Minulla on konsulttitunnus, jota tosin käytän hyvin harvakseltaan ja pääsääntöisesti vain itseeni. Voisin kyllä muutamat lakat tilata kokeiluun, sen verran vakuuttava kokemus tämä oli. 

 Ja sitten muutama sana lakanpoistoaineesta: Mahtavaa! Hyväntuoksuinen ja nopeasti kaiken poistava liemi, joka ei jätä kynsinauhoja niin rääkätyiksi kuin suosikkini X-tra, joka niin ikään tekee salamannopeaa poistojälkeä. Suosittelen lämpimästi. 

Lakkojen normaalihinta näyttäisi olevan 10 euroa, joskin tarjouksessa nämä taitavat aina olla. Kynsilakanpoistoaine on normaalihinnaltaan niin ikään kympin. 

Mikäli kiinnostus Avonia kohtaan heräsi, klikkaa itsesi Avonin nettibrosyyriin. 

Jossain sivuilla saa myös etsittyä itselleen konsultin, jollei sellaista aikaisemmin tunne.

Ylellistä ja ihanaa

Nonnun lähettämä blogiarvontavoittopaketti oli kokonaisuudessaan aivan ihana, mutta ihan eniten minua syyhytti tuo Victoria's Secretin suihkugeeli. Olen kerran aikaisemmin elämässäni hypistellyt Victoria's Secretin tuotetta käsissäni ja epäilin, että voisin olla aika myyty tämän toisen kokemuksen myötä. 

Olin oikeassa. 

Tämä tuote tosin valikoitui kategoriaan niin-kivat-etten-malta-ehkä-ikinä-käyttää. 

Nyt kuitenkin rohkaistuin, sillä halusin hemmotella itseäni. 

Tuoksu lupaa päärynänkukkaa ja liljaa. Minä en ole varma. Tämä tuoksuu ylelliseltä, ihanan kukkaiselta pienellä hedelmäisyyden ripauksella, mutta sitä, eroitanko juuri noita tuoksuja, en osaa sanoa. Ihanalta tämä tuoksuu vielä pitkään iholla pesun jälkeenkin. 

Tuoksu on yhtäaikaa raikas ja romanttinen, ylellinen, seksikäskin. Tuoksu on kuitenkin hellä eikä se käy päälle. Pullosta tuoksuteltuna tuoksu on aavistuksen raskaampi kuin millainen se iholla ja pestessä on. Hienostunutta tavaraa, sanon ma. 

Koostumus on geelimäinen ja vaahto on pehmoista. Sitä on, mutta koostumukseltaan vaahtokin on jotenkin ylellisempää kuin mihin olen tottunut. Pehmeä tällä on pestä, ja pehmeä on hipiä suihkuttelun jälkeenkin. Pesee hyvin, muttei kuivata. 

Tämä suihkugeeli on nyt virallisesti vihitty "special occasion"-suihkugeeliksi, en vain malta tätä millään päivittäin käyttää. Sen sijaan olen aika varma, että jossain vaiheessa teen ekskursiota Victoria's Secretin maailmaan laajemminkin. Näitä on vain pakko saada lisää. 

Mikä mäihä!

Vain vajaa viikko sen jälkeen, kun sain kuulla voittaneeni Nonnulan arvonnassa vaikka mitä kivaa, (niitä kivoja alkaa muuten näkyä blogissa ihan pian, joten stay tuned!) veti aivan huipun Tyttö ilman helmikorvakorua-blogin Sonia arvontalipukkeista juuri sen, jossa oli minun nimeni. 

Tarvitseeko sanoa, että halvaus oli lähellä? 

Paketti saapui ja olen päässyt jo hypistelemään näitäkin ihanuuksia. Tässä hieman kuvia palkinnostani, tarkempia arvioita ja turinoita tulee myöhemmin. 

Varsinainen palkinto siis sisälti Ciaten kynsilakan, Lancômen ripsivärin, Lushin Lemony Flutterin sekä Clarinsin deodorantin. 

Ylläribonuksena sain vielä näytteet Doven hoitoaineesta, Garnierin BB-voiteesta sekä Givenchyn Very Irresistible Electric Rose-tuoksusta. 

Voitte kuvitella, miten innoissani olin ja olen! 

Sä oot mattaa mun kynsissäni...

Tämä tauti ylitti kahden viikon maagisen rajan. Sain lääkäriltä tuhdin antibiioottikuurin, kortisonisuihketta nenään sekä kodeiiniyskänlääkettä, joka antaa minun nukkua jopa 16 tunnin päiväunet. 

Tässä sairastelun lomassa minun on kuitenkin pakko esitellä teille yhdet kynnet - tai pikemminkin yksi lakka, joka on aivan ihana! Nämä ovat olleet kynsissä nyt jo monta päivää, eivätkä ihan minimaalista kärkikulumaa lukuunottamatta ole kärsineet oikeastaan ollenkaan. 

Koska minulle tulee Golden Rosesta mieleen lähinnä lähikiinalainen, josta voi noutaa seinikeittoa omenamuhun kanssa, olin hiukan varovainen nähdessäni Golden Rosen halpislakkoja Seppälässä. Koska hologrammilakkoja oli tarjolla, lähti mopedi käsistä ja ostin yhteensä kolme lakkaa. Ei kaduta. 

Pullon perusteella ei tajua, että punainen lakka sisältää kultaista shimmeriä, joka on aivan ihana! Shimmer näyttää jossain valossa jopa hologrammiselta. 

Kynsissä on pari kerrosta värilakkaa. Päällä on vielä varmistuksena Rimmelin mattalakkaa kaksi kerrosta. 

Testaamistaan odottelevat vielä musta ja sininen mattalakka sekä viisi hologrammilakkaa tältä merkiltä. Odotukset ovat korkealla, sillä kaikin puolin nämä lakat ylittivät odotukseni hintaansa nähden. Have it!

Violettia arkimeikkiä

Silmämeikkikuvien ottaminen auringonvalossa on lähes kiitollista puuhaa - tai ei ehkä sittenkään. Tunnen itseni tärähtäneeksi, kun seison rivitaloryppään keskellä etuovellamme kuvailemassa käsiäni ja sitten silmiäni. Joku onneton vielä luulee, että otan itsestäni siellä kasvokuvia. 

ELF-merkin sadan luomivärin palettia jälleen. Kulmaluulla ja luomivaossa vähän Diorin Stylish Movea. No, ilman mitään erittelyjä pointti ja sävyt selvinnevät kaikille. 

Olen avoimen kateellinen kaikille, jotka omistavat pullean liikkuvan luomen. Minä saan lastata väriä liikkuvalle luomelle kilokaupalla, eikä silmät auki näy silti mitään. Kulmaluulle voisi taas piirtää vaikka sarjakuvan. Olenkohan avautunut tästä joskus aiemminkin? 

En tykkää naamastani, ja tällaisen kuvan ottaminen, jossa molemmat silmät näkyvät, oli minusta erityisen haastavaa. Ehkä opettelen. 

Ja hankin ihan oikeasti sen toisen kuvapankin. En kestä enää. Nämä kuvat olivat ihan hyvännäköisiä ennen kuin latasin ne tänne. AARGH! 

Luomiväri: Elf 100 luomivärin paletti, Dior Stylish Move 

Kulmat: Mary Kay Brow Definer Brunette 

Rajaukset: Violetti luomiväri paletista sekä Mary Kay Eye Liner Black 

Ripset: Mary Kay Ultimate Mascara Black 

Plääh

Sairaana ei ole huvittanut lakata kynsiä. No, eilen huvitti. Kolmas lakkauskerta tyydytti sen verran, että lakat saivat jäädä kynsiini, vaikka koristelu oli huonosti onnistunut, värit olivat mälsät ja niin edelleen. 

Näin hempeä ja pliisu manikyyri ei vain yksinkertaisesti ole minua. Luulin keksineeni oikein hyvänkin idean vetämällä kärkilakkauksen jo puolesta välistä - no, se olisikin ehkä toisilla väreillä. Toinen hyvä idea mukamas oli hologrammilakan vetäiseminen vinottain. No, ei ollut. Hologrammilakan upeus nyt ei vain pääse oikeuksiinsa. Ajattelin pelastaa paskan dotting toolilla, mutta ei onnistunut sekään. 

Alimmaisena lakkana Dependin 18jotain, joka on siis vaalea, kahdella kerroksella täysin peittävä hiukan harmahtava laventelinen creme. Tämä on vaaleanhaalea pikkusisko kaikkien aikojen lempparilakalleni, Opin Parlez-Vous Opi?-lakalle. Puolivälistä kynttä lähtee Dependin 058, joka vaatii syvällisen dupe-analyysin Opin Color to Watch-lakan kanssa. Vinot vetäisyt on tehty Evelinen Holografic Shine-lakalla, sävy 405. Dotting toolia epäonnistuneesti kastoin Rimmelin Rock the Metal-lakkaan. 

Plääh. 

Piristystä pimeyteen

Eikä niin pimeyteenkään, vaan tähän kuolemantautiin, tuberkuloosi vai mikä lie. Paskamaista oloa ei helpota - ei tosin lisääkään - se, että valmistujaisiini mennessä päätin sujahtaa hiukan helpommin mekkooni. Neljäs päivä Nutrilett-kuuria on menossa ja sanoisinko, että jos housut eivät pyörisi jaloissa, lähtisin ottamaan kiinni porsaita ja teurastaisin ne omin käsin. Ja söisin. 

Ihanaa piristystä viime viikolla kotiini toi paketti, jonka lähettäjänä on loistavan Nonnula-blogin ihana Nonnu! Voittaa päräytin Nonnun järjestämässä arvonnassa, tarkemmin kommenttikilpailussa. 

Kuva ei on huono, mutta kertonee tärkeimmän, eli palkinnon sisällön: 

Kirjoitan jokaisesta tuotteesta erikseen ja tarkemmin myöhemmin, mutta paketista paljastui siis iiiiiihana ja syötävän tuoksuinen Victoria's Secretin suihkugeeli, Avonin kynsilakkoja aivan mielettömän upeissä sävyissä, Avonin kynsilakanpoistoaine sekä ylläribonuksena mansikantuoksuinen vartalonkuorinta. 

Tästä paketista tuli hyvä mieli! 

Arkimeikki

Flunssa jatkuu edelleen, enkä ole vienyt konettanikaan korjaukseen. Viimeisen vuorokauden aikana olen yskinyt niin paljon, että pääkin on jo kipeä. Lienee sanomattakin selvää, etteivät meikit ole erikoisia, kun olen töissä koko viikon tallustellut harmaan college-housut päällä. Lakkaukset ovat olleet niin sinne päin, etten ole ottanut niistä edes kuvia. 

Tässä kuitenkin viime viikon meikkiä, jossa on vaaleata oranssia sekä siniharmaata. Tykkäsin meikistä kovasti arkimeikkinä ja tarkoituksena on toteuttaa joskus tämä vähän tummemmilla sävyillä. 

Meikkauspäivä oli tosiaan ensimmäinen flunssapäiväni ja silmäni vuosivat. Siitä siis johtuu alaluomen vetisyys. 

Tällä kertaa en - kummallista kyllä - varjostanut pahemmin ulkonurkkia. Näemmä sitä voi vanha koirakin oppia uusia temppuja. 

Luomivärit: Elfin sadan luomivärin paletti 

Rajaus: Mary Kay Eyeliner Black 

Kulmat: Mary Kay Brow Definer Brunette 

Ripset: Mary Kay Ultimate Mascara Black

Keväistä kasaria

Pääsiäisestä on selvitty, muttei aivan kolhuitta: Tietokoneeni hajosi. Sinne taisi mennä kovalevy, lepää herneissä, aarteeni...

Onneksi on kuitenkin miehen kone, jolla pääsee tekemään pakolliset facebookstatuspäivitykset ja täyttämään levytilaa sadoilla ja taas sadoilla otoksilla kissoista, kynsistä ja pölypalloista. 

Olen ollut pääsiäisen kipeänä, joten mitään hurjia pääsiäismeikkejä ette saa. Saatte kuitenkin yhdet kynnet, jotka ovat kesäisen kahdeksankymmentälukulaiset. 

Alimpana lakkana Model's Ownin Lilac Dream. Sen päälle vinomanikyyri Trindin ihanalla C140-sävyllä, viivantapainen suttu on vedetty kaksipäisellä keltaisella koristelulakalla. 

Ja mikä parasta, aurinko paistaa ja kuvia on sata kertaa mukavampi ottaa ulkona. Voi jättää värisäädötkin enimmäkseen tekemättä. Blogger kyllä aika tehokkaasti raiskaa jokikisen kuvan, jonka tänne lataan, mutta turha itkeä, ellei tee asialle jotain. 

Pikaiset pääsiäiskynnet

Pikaiset pääsiäiskynnet taiteilin keskiviikkoiltana käyttäen MIYON oranssia ja vaaleansinistä lakkaa. Mitä olisi pääsiäinen ilman pilkkuja? Ei mitään, joten otin dotting toolin kauniiseen käteen ja annoin mennä. 

Lakkojen levittyvyys oli ihan hyvä, pilkutkin syntyivät ongelmista. Tuoksusta ei enää aamulla ollut juurikaan tietoa, siihen olin pettynyt. Pikakuivattajaa olen - kuten kuvasta näkyy - vetänyt oikein ronskilla kädellä. 

Vasta lakkaamisen jälkeen tajusin, että olisin halunnut keltaista ja violettia sinisen ja oranssin asemesta. Onneksi pääsiäistä on vielä jäljellä! Töissä epäiltiin, että kynteni ovat homeessa, minä epäilen paiseruttoa. 

Iltaisin sudituissa kynsissä on se vika, etten jaksa niitä siistiä illalla saati aamulla. Keskisormessa näkyy oikein komeasti pumpulilapun jättämä vaaleanpunainen viiru, jonka hinkkasin vasta kuvan ottamisen jälkeen pois. Vielä on harjoittelemista, että saan lakan aseteltua kynnelle siististi. Kaukaahan nämä näyttävätkin siistiltä, mutta lähikuva paljastaa epätäydellisyyden.