Ankeiden ajatusten keskelle 11 kysymystä vastauksineen

Puhti poissa, ahdistaa. Lakkaan kynnet kerran, pari viikossa, mutten jaksa niitä pahemmin koristella. Epätoivoa herättää epätietoisuus siitä, mitä teen syksyllä vai teenkö mitään. Luokanopettajan paikkoja on todella vähän auki, hakijoita on pienilläkin paikkakunnilla jumalattoman paljon, enkä minä erotu sieltä pienellä työkokemuksellani mitenkään. 

Päivääni piristi ihana Nonnu, joka haastoi minut vastaamaan 11 kysymykseen. Täältä siis pesee ja huuhtelee! 

1.Mitä kosmetiikkatuotetta ilman et voi elää? Vain yksi tuote!

 

Vaikea, niin vaikea kysymys. Jalkapöytiäni peittää psori, joten minun pitäisi vastata tähän varmaan jonkin ultrahypersupermagic-voiteen nimellä. Koska sellaista en ole, vapautan itseni pinnallisen maineesta. 

 

Vastaan tähän Mary Kayn Microdermabrasion -setti, eli mikrohiontasetti. Se vaan on ihoni kuntoon ehkä eniten vaikuttanut ja vaikuttava tuote, jonka käyttö näkyy kasvoista heti, mutta joka auttaa jumalattoman paljon pidemmässä käytössä. Arvioin tätä settiä myöhemmin, joten en jaarittele siitä sen enempää, mutta sen sanon, että tästä en ikinä, en milloinkaan tahdo luopua.  

 

2.Elämäsi pahin moka?

 

Tällä hetkellä mun tekisi mieli sanoa, että se, etten opiskellut minkään opetettavan aineen pätevyyttä, mutta kai mä tästä yli pääsen. 

 

En tiedä, osaanko nimetä sellaista, sillä en ole tehnyt mitään sen kaltaista, joka vaikuttaisi elämässäni pitkäaikaisesti, ja jota en voisi korjata. 

 

Eniten mua harmittaa se, että olen antanut itseni lihoa. Paikannan tämän noususuhdanteen ysiluokan jälkeiseen kesään ja siitä lukion syksyyn. Mua harmittaa, inhottaa ja kaduttaa, että annoin lähteä lapasesta. Tuonhan voi toki korjata, mutta hiukan heikoilla on ollut. Sitä minä kadun, sillä vaikka asian ei tarvitsisi olla näin, ei sen myöskään olisi tarvinnut koskaan tulla tähän pisteeseen. 

 

3.Kenet haluaisit tavata ja miksi? (voi olla julkkis tai tavis, ei väliä)

 

Kelpaako mikä vaan? Tahtoisin tavata isäni isän, joka kuoli vuotta ennen syntymääni. Äitini on aina sanonut, että jos pappa eläisi, olisimme voittamaton kaksikko. 

 

Jos mikä vaan ei käy, niin haluaisin tavata Aku Hirviniemen alttarilla. Poliisikin käy.

 

4.Mitä musiikkia inhoat?

 

Metallimusiikki ja rähinärokki ei kolahda, ei myöskään tekotaiteellinen vingunta. Itse asiassa en lämpene myöskään r'n'b -musiikille, enkä oikeastaan millekään uudelle diskojumputukselle - paitsi jumpalla ja nousukkaassa. 

Inhokkilistalla ovat ainakin Jippu, Lauri Tähkä ja Mariah Carey. 

 

5.Mitä musiikkia rakastat?

 

Kahdeksankymmentäluku, kahdeksankymmentäluku, kahdeksankymmentäluku! Ja paljon muuta. 

 

Määrittely on hankalaa tässäkin, joten nimeän mieluummin artisteja: Bon Jovi, Gary Moore, Survivor, Toto, Phil Collins, Sting, PMMP, Juha Tapio, Roxette, Tehosekoitin, Rick Springfield, Madonna, Juice Leskinen, Leevi and the Leavings, Popeda ja vaiks mitä muuta!

6.Paras lukemasi kirja tai kirjasarja?

 

Luen tosi paljon, joten yhden suosikin nostaminen on mahdotonta. Rakastan chick-litiä ja dekkareita! Harrastan myös koskettavampaa osastoa, Dave Pelzerin Pimeän poika saa vieläkin itkun kurkkuun, samaten Poikani Kevin. 

 

Jos nyt kuitenkin valitsen sellaisen kirjan, johon aina palaan, ja jonka ajatuksia pidän hyvinä ja jonka toivon tarttuvan yhä enemmän minuun, valitsen Rhonda Byrnen Salaisuuden. Se on jenkkimeiningillä kirjoitettu, mutta ajatus on erinomainen. 

 

 

7.Mitä et tekisi mistään hinnasta? 

 

Tappaisi eläintä hyönteisiä lukuunottamatta. 

 

8.Kauneinta mitä sinulle on koskaan sanottu?

 

Varmaankin se rakkaudentunnustus. 

 

9.Lempparikarkkisi?

 

Onni täällä vaihtelee, mutta värilliset turkinpippurit ja aidot ufot ovat parhaita. 

 
10.Onko sinulle tapahtunut joskus jotain paranormaalia?

 

Ei, eikä toivottavasti tapahdukaan. 

  
11.Mihin uskot?

Uskon kyllä kristittyjen Jumalaan, mutta en ole missään nimessä fundamentalisti. Minulle Jumala on pikemminkin liberaali itse rakkaus kuin fundamentalistinen pelottava konservatiivi julmuri. Toisaalta tunnistan itsessäni toisinaan agnostikon piirteitä. Voisin keskustella tästä aiheesta hirvittävän kauan, mutta en ehkä jaksa. Olen ollut seurakuntanuori, mutta muuttunut vuosien varrella täysin. Elämä on niin kovin erilaista kuin miltä se silloin näytti, enkä minä usko, että Jumala voisi olla hyvä vain fundamentalistikristitylle.

 

Uskon myös vetovoiman lakiin. 

 

 

Vastailen hirvittävän mielelläni aina kaikkiin kyselyihin, joten tämä oli ihan tervetullut piristys tähän ankeaan päivään. 

Täten haastan kaikki lukijani! :) Jos oma blogisi pursuilee näitä jo tai et omista blogia, vastaahan kommenttilootaan. Olisi hauska nähdä, mitä vastaatte. :)

1. Millaista ruokavaliota noudatat ja miksi? 

2. Oletko taikauskoinen? 

3. Äänestätkö henkilöä vai puoluetta? 

4. Mikä koulumuisto on jäänyt mieleesi? 

5. Jos sinun pitäisi ja saisit vapaasti valita, minkä alan lääkäri olisit?

6. Kerro esimerkki huonosta asiakaspalvelusta, jota olet saanut.

7. Jos saisit tutkia jotakin asiaa, mitä tutkisit?

8. Jos joutuisit putkaan, mikä olisi sille todennäköisin syy? 

9. Mitä syöt Hesburgerissa?

10. Jos perustaisit yrityksen, minkä alan yrityksen perustaisit?

11. Jos saisit tilata kustantamolta itsellesi minkälaisen kirjan tahansa siten, että jos sellaista ei ole, se varta vasten sinulle kirjoitettaisiin, millainen se olisi? 

 

Hummeria mainelaisittain

Viikko postausten välissä on kulunut yllättävän äkkiä. Ei tosin ole ollut nyt aikaa nappailla valokuviakaan saati keksiä jutun juurta yhtään mistään. Siispä esittelen OPI:n I Eat Mainely Lobster -lakan, joka on kaunis, kesäinen koralli.

Nätti, punertava koralli. Oikein herkullinen. 

 Lämpimämmässä valossa punertavuus korostuu. 

 Huonossa kuvassa yritän esitellä epätoivoisesti kultaista, kaunista shimmeriä, jota lakassa on. Kuitenkin kuten Are We There Yet -kaunotarkin, kaukaa katsottuna lakka näyttää lähinnä cremeltä. 

 

Lahjakortitkin on nyt shoppailtu, joten postausideoita tuntuisi riittävän. Tarvitsisi vain ottaa kamera käteen ja alkaa kuvailla. Nyt se tuntuu jotenkin ihan ylivoimaisen vaikealta. Opettajan paikkoja ei tunnu olevan auki, ja nekin, jotka ovat, eivät tärppää tai vaativat mahdottomia - kuten teknisen työn opetusta puolet opetusvelvollisuudesta. Toisin sanoen minun tarvitsisi olla mies. 

 

Ressi, niin pirunmoinen ressi. Lisäksi on muutakin huolenaihetta, joka saa minut tarttumaan perjantaina ostamaani terapiavahaan. Ehkä se vähän rauhoitti.

Frankenly yours

Tadaa! Hengissä ollaan, vaikka vihkiytyminen maisteriksi veikin yllättävän paljon voimia. 

Tänään esittelen teille jämäsotkun, joka syntyi muutamasta lakansurkimuksesta. No, tästäkin tuli laadultaan melko surkea - peittävää kyllä, mutta huonosti levittyvää. Toivottu väri kuitenkin ainakin lähestulkoon syntyi. 

Lakoilla leikkiminen on ihan mukavaa, mutta hyviä lakkoja en malta frankeneihin sotkea. Sen sijaan huonolaatuiset joutolakat ovat niihin ihan omiaan. Sen verran aikaa vievää ja hermojakin raastavaa puuhaa tuo sotkeminen on, että usein en sellaista varmaan hommaile. Kynsilakkasävyn ostoa miettiessä on tietysti ihan kiva ensin kokeilla, miten väri toimii omissa kynsissä omiin silmiin. 

 

En tiedä, millaiseksi virheäksi tämän oikein kategorisoisin. Onko tämä nyt pistaasi vai mikä? Mikäli teillä olisi heittää joitakin tämän sävyisiä lakkoja, joita on siis olemassa jo valmiiksi, ottaisin vinkit ilolla vastaan. Jostain syystä omistan vihreitä lakkoja ihan tolkuttomasti, ja nyt hakusessa olisikin jokin ei-niin-jadevihreä, joita minulla jo on. 

Vinkatkaahan! 

Tsih!

Moro! 

Tänäänkään ei irtoa sen kummempaa postausta, koska järjestelen niska hiessä, limassa ja muissa eritteissä valmistujaisiani, jotka siis juhlitaan huomenna. Aamulla kampaajalle klo 8.15, juhlat loppuvat vuorokautta myöhemmin... 

Palaan asiaan siis heti, kunhan olen selvinnyt juhlahumusta! 

 

Satiiniset huulet?

Olen esitellyt blogissani jo sekä Avonin että Oriflamen tuotteita, ja joistain syystä huomiotta on vallan jäänyt Mary Kay, jota itsekin myyn. Tässä kohdassa tahdon korostaa, että se ei vaikuta arviointeihini suuntaan eikä toiseen, vaan lupaan olla jokaisen tuotemerkin kohdalla ihan yhtä kriittinen - myös silloin, kun tuote on sellainen, jota itse myyn. 

Esittelen teille nyt Satin Lips -setin, joka sisältää siis huulikuorinnan sekä huulivoiteen. Tämän setin otan nimittäin käyttööni silloin, kun huuleni kovasti vihoittelevat. 

Kahdeksangrammaiset putkilot ovat kovin riittoisia. Kuorintaa käytetään kerrallaan noin nuppineulan pään kokoinen nokare, joka hierotaan huuliin, annetaan vaikuttaa ja pyyhitään pois. Koostumukseltaan kuorinta on voidemaista, ja voiteen seassa on erittäin pieniä kuorivia rakeita runsaasti. 

Setti lupaa hoitaa huulia tehokkaasti, ja sen nämä tuotteet kyllä tekevät. Kumpikin tuotteista on vallan mainio, vaikkakaan mitään omgwau-reaktiota en ole ainakaan itse kokenut. Kummallekin tuotteista on löydettävissä siis edullisemmat vastineet, jotka toimivat ihan yhtä hyvin. Itse asiassa rankkaisin Lushin Bubblegumin jopa paremmaksi. 

 Toivottavasti saatte kuvista selvää. Vielä hetki sitten tämäkin listaus oli ihan kirkas ja terävä, enää ei. Huokaus. 

Huulivoide sisältää aimo annoksen mineraaliöljyjä, joskaan en ole niiden suhteen fanaatikko. Itse asiassa olen huomannut pitäväni mineraaliöljyisistä huulivoiteista hyvin paljon varsinkin silloin, kun huuleni ovat erittäin kuivat. Monet luomuhuulirasvat sen sijaan olen heittänyt kaaressa roskikseen - toisaalta erinomaisia voiteita luonnonkosmetiikassakin on. 

Tämä setti on hyvä ja kiva, sellaista arjen luksusta. En kuitenkaan ostaisi tätä suositushinnoin, joka on setille niinkin korkea kuin 37 euroa. Yksittäin kummastakin putkilosta joutuu ovh-hinnaston mukaan pulittamaan 20 euroa kappale. Se on hyvästä ja riittoisastakin huulivoiteesta jo aikamoinen summa.

 

Vappumoka

Tähän ikään mennessä pitäisi jo tietää, että kevät on kukkien ja raikkauden aikaa. Joskus sitä tiedosta huolimatta tekee tyhmyyksiä ja suihkauttaa iholleen tuoksua, joka ei todellakaan kuulu kevääseen. 

Tällä kertaa virhetikkini oli sinänsä ihana Avonin Far Away, mummomaiseksikin haukuttu vaniljainen, pehmeän itämainen tuoksu, joka toimii ihoni kemioiden kanssa hyvin yhteen. Hatunnoston tuoksu saa myös laadusta, sillä se kestää ja kestää ja kestää ja kestää. 

Kevääseen ja vappuun tämä tuoksu ei käy, ei edes iltaan. Sen sijaan tämä huutaa syksyn kirpeitä aamuja sekä talventuoksuisia iltoja. Silloin tämä on parhaimmillaan, oikein mukavuustuoksu, joka onnistuu yhtaikaa olemaan sekä aikuinen että turvallinen. 

Far Awayn tuoksua on saatavilla myös deodoranttina, joskin perspirantin arvonimestä huolimatta tämä ei pidä kovin hyvin, mikäli joutuu hikoilemaan. Tuoksun vahvistuksena se on kuitenkin ihan okei. 

Avonin tuoksuista minulla on muutenkin hyviä kokemuksia, vaikka yleensä suosinkin ns. merkkituoksuja. Avonin tuoksuista minua ei ole pettänyt kestävyydessä yksikään, vaikkei sieltä sitä ikiaikaista signature-tuoksua löydykään minulle, ja tuskin koskaan löytyykään. Suosittelen kuitenkin lämpimästi bongailemaan tuoksutarjouksia, joita Avonilla usein on - esimerkiksi kaksi tuoksua kolmellakympillä tai jotain sinne päin. 

Power Shine Flop

Elämänfilosofiani näköjään on, ettei huulimeikkejä voi koskaan olla liikaa, vaikkei niitä säntillisesti aina käyttäisikään. En nimittäin ole nainen, jonka huulet ovat aina virheettömästi punatut. Sen sijaan olen huulikiillon hutkija. 

Ostohuolettomuuteni näkyy myös siinä, etten esimerkiksi juurikaan koskaan osta Oriflamen tai Avonin meikkejä, mutta (halpojen) huulimeikkien kohdalla teen poikkeuksen. Kollegani on Oriflamen konsultti, mikä johtaa siihen, että pöydällä pyöriviin kuvastoihin tarttuu helposti. Ja yhtä helposti käy tilausnumeroiden kirjoittaminen lappuseen. 

Tällä kertaa päätin kokeilla Power Shine Glossia, joka kuvan mukaan on erittäin säkenöivä ja kivasti väriä antava huulikiilto. Tiedänhän minä, ettei kaikkeen aina kannattaisi uskoa, mutta päätin antaa 5,90 euron kappalehinnan sokaista kriittisen ajattelijan ja repäistä tilaamalla oikein kaksi eri sävyä. 

Ei olisi kannattanut. 

Sävyiksi valitsin vadelmanpunaisen Trendy Berryn, jonka ajattelin olevan hiukan samanlainen kuin aikanaan omistamani ihana Lancômen huulikiilto, jonka valmistus on jo lopetettu. Red Ovation on lämpimämpi kiilto, jonka ajattelin täydentävän valikoimaani oivasti. 

Tässä huulillani Red Ovation. Kimallepartikkeleita on, mutta siinäpä tämän kiillon ilo hyvin pitkälti. 

Trendy Berry tässä vinossa kuvassa. Eipä juuri värieroa. 

"Pieni" ihmetyksenaiheeni on tämä lärpäke, jota applikaattoriksikin kutsutaan. Siis muovia. Hyvä asia on tietysti se, ettei applikaattori tällä tavalla ime itseensä väriä sitä turhaan kuluttaen, mutta siihen ne hyvät puolet sitten jäävätkin. Vaikka miten huolellisesti yritin kiilto(j)a levittää, en saanut aikaiseksi tasaista lopputulosta. 

Käytän nämä kiillot loppuun huulipunien päällä, mutta panen korvan taakse, etten enää milloinkaan näitä hanki. Näiden hinnan yhdistämällä olisin saanut varmasti jonkin kunnollisen huulituotteen. Itse asiassa tällä hetkellä mietin, palauttaisinko molemmat kiillot, sillä nämä saivat minut lähinnä kiukkuiseksi. Vaikka kiiltoa kyllä on sen verran, että huulipunan päälle nämä voi levittää säkenöimään, on niitäkin melko onnettomasti. Mitään voimakasta kiiltoa nämä eivät anna.