Unia, kesärenkaita ja kynsiä

Kertokaa nyt hyvät ihmiset, mistä ihmeestä tämä johtuu, että Blogger valitsee mielivaltaisesti tekstin koon? Ja miksi tämä fontti näyttää nyt hyvältä, muttei julkaisemisen jälkeen? Miksi, oi miksi? 

Kiitos tästä terapiahetkestä, taisin päästä siitä yli. 

Blogit tulevat uniini. Näin unta, että voitin blogiarvonnassa (taas). Olin voittanut sen sillä perusteella, että osaan yhdyssanat. Voitin matkan Roomaan, omalla henkilöautollani. 

Sutaisin taas tässä yhtenä iltana kynnet. En oikein tykännyt niistä, sillä pohjalakkana käyttämäni Eveline oli surkeahkoa. Lisäksi kaksipäisten koristelulakkojeni kanssa askarteleminen ei kiinnostanut, ja mielestäni se näkyi myös lopputuloksessa. Kynteni herättivät hirvittävän paljon myönteistä huomiota, joten päätin pitää niitä muutaman päivän, ja nyt julkaista ne täälläkin. 

Näissä ei nyt ole mitään erikoista. Pohjalla se Eveline, päällä erinäisiä koristelulakkoja. 

Tykkäsin noista keltaisista pilkuista, jotka iskin keltaisen koristelulakan kynäpäällä, mutta muuten nämä olivat mielestäni vähän "plääh". 

Seuraavaksi tarvitsee ottaa auto alle ja mennä vaihdattamaan siihen kesärenkaat alle. Ehkä uskaltaa jo. Työmatkani on yhteen suuntaan hiukan vajaat 25 kilometriä, joten olen venyttänyt nastojen vaihtamista viimeiseen saakka, etten poikkea pikatieltä metsään.

 

 

Sä oot mattaa mun kynsissäni...

Tämä tauti ylitti kahden viikon maagisen rajan. Sain lääkäriltä tuhdin antibiioottikuurin, kortisonisuihketta nenään sekä kodeiiniyskänlääkettä, joka antaa minun nukkua jopa 16 tunnin päiväunet. 

Tässä sairastelun lomassa minun on kuitenkin pakko esitellä teille yhdet kynnet - tai pikemminkin yksi lakka, joka on aivan ihana! Nämä ovat olleet kynsissä nyt jo monta päivää, eivätkä ihan minimaalista kärkikulumaa lukuunottamatta ole kärsineet oikeastaan ollenkaan. 

Koska minulle tulee Golden Rosesta mieleen lähinnä lähikiinalainen, josta voi noutaa seinikeittoa omenamuhun kanssa, olin hiukan varovainen nähdessäni Golden Rosen halpislakkoja Seppälässä. Koska hologrammilakkoja oli tarjolla, lähti mopedi käsistä ja ostin yhteensä kolme lakkaa. Ei kaduta. 

Pullon perusteella ei tajua, että punainen lakka sisältää kultaista shimmeriä, joka on aivan ihana! Shimmer näyttää jossain valossa jopa hologrammiselta. 

Kynsissä on pari kerrosta värilakkaa. Päällä on vielä varmistuksena Rimmelin mattalakkaa kaksi kerrosta. 

Testaamistaan odottelevat vielä musta ja sininen mattalakka sekä viisi hologrammilakkaa tältä merkiltä. Odotukset ovat korkealla, sillä kaikin puolin nämä lakat ylittivät odotukseni hintaansa nähden. Have it!

What a pinkling!

Tiedättekö sen tunteen, kun löydätte jotain täydellistä? Minä koin näitä onnen tunteita nimittäin MIYO-sarjan pinkin lakan kanssa. Oi onnea, oi rakkautta! 

Nämä hanurista olevat kuvat eivät kyenneet tallettamaan tämän lakan ihanuutta. Eikä ainakaan tuoksua, nimittäin vadelman tuoksu voidaan heittää hiivattiin. Tilalle saimme kuitenkin ihanan metsämansikan! Harmikseni tuoksu ei kestänyt kynsillä kuin pari hassua päivää, ja sittenkin laimeana. En pidä siitä, että Color Clubin Wicked Sweet-lakat eivät peitä, mutta pidän siitä, että ne sentään tuoksuvat. No, kaikkea ei voi saada. 

Tänään, lakkojen oltua jo monta päivää kynsillä, oli viimeinen hetki kuvata. Jälkimmäinen kuva on siis otettu ulkona, ja vailla muokkausta. Sävyt ovat hiukan liian kylmät, mutta ihan hiukan pilkistää tuo ihana kultainen shimmer, joka kyllä sekin kului nopsaan kynneltä pois. Muutenhan pysyvyys oli varsin hyvä. 

Pari kerrosta lakkaa riitti peittämään ihan mukavasti. Kärjet kuultavat pikkuisen läpi, mutta emme anna sen haitata, sillä kukaan ei niin tarkkaan kynsiäni tiiraillut. 

Kehotan, oi pinkin ystävät: Tuhlatkaa neljä euroa tähän lakkaan. Se on ihana! 

Täydellisen epätäydellistä

Oletteko koskaan tehneet niin pieleen mennyttä lakkausta, että puoliltaöin tulee aika vaihtaa se seuraavaa päivää varten? Ilmoittautukaa, jos teitä on, niin minun ei tarvitse ilmoittautua hoitoon. 

Tein tässä jokin ilta oikein kivan manikyyrin, jonka pilasin täysin levittämällä päälle hyvin hentopigmenttiseksi ajattelemaani glitterhenkistä lakkaa. Lakkauksesta tuli ihan kamala. Kaiken lisäksi setti kynsilläni oli niin paksu, että ruttasin sen heti alkaessani raapia jalkojani. (Huomautus tähän; minulla on jaloissa psoriasis, jota tykkään raapia varsinkin unissani. Tästä syystä kärkikulumaa lakkaukseni saavat nopeasti.) 

Onneksi minulla on luottolakka, jossa on täydellinen koostumus, täydellinen peittävyys jo kahdella kerroksella. Se vielä kuivuu nopeasti. Mutta mikä vikana? 

Se väri! Kyseessä on siis OPI:n Manicurist of Seville, joka on kaikin puolin täydellinen lakka. Märkänä se näyttää kynsilläni vielä hyvänä, mutta kuivuessaan se alkaa muistuttaa kuivunutta verta. Yööööh. Olisin luopunut siitä jo aikoja sitten, ellei sillä olisi niin jumalattomasti näitä hyviä puolia, jotka pelastavat minut huonolta lakkaukselta kolme minuuttia yli puolenyön. 

Joo joo, on kynsinauhoilla ja on sitä ja tätä. Mutta tribuutti tälle lakalle kuitenkin. Valitettavasti tässäå kuvassa lakka näyttää harvinaisen hyvältä. En saanut muokkailtua kuvaa vastaamaan täysin todellisuutta, vaikka otinkin kuvat vasta muistaakseni lakan ollessa jo pari päivää vanha. Nyt kolmantena päivänä se on jo paaaaaljon ruskeampi.