Vappumoka

Tähän ikään mennessä pitäisi jo tietää, että kevät on kukkien ja raikkauden aikaa. Joskus sitä tiedosta huolimatta tekee tyhmyyksiä ja suihkauttaa iholleen tuoksua, joka ei todellakaan kuulu kevääseen. 

Tällä kertaa virhetikkini oli sinänsä ihana Avonin Far Away, mummomaiseksikin haukuttu vaniljainen, pehmeän itämainen tuoksu, joka toimii ihoni kemioiden kanssa hyvin yhteen. Hatunnoston tuoksu saa myös laadusta, sillä se kestää ja kestää ja kestää ja kestää. 

Kevääseen ja vappuun tämä tuoksu ei käy, ei edes iltaan. Sen sijaan tämä huutaa syksyn kirpeitä aamuja sekä talventuoksuisia iltoja. Silloin tämä on parhaimmillaan, oikein mukavuustuoksu, joka onnistuu yhtaikaa olemaan sekä aikuinen että turvallinen. 

Far Awayn tuoksua on saatavilla myös deodoranttina, joskin perspirantin arvonimestä huolimatta tämä ei pidä kovin hyvin, mikäli joutuu hikoilemaan. Tuoksun vahvistuksena se on kuitenkin ihan okei. 

Avonin tuoksuista minulla on muutenkin hyviä kokemuksia, vaikka yleensä suosinkin ns. merkkituoksuja. Avonin tuoksuista minua ei ole pettänyt kestävyydessä yksikään, vaikkei sieltä sitä ikiaikaista signature-tuoksua löydykään minulle, ja tuskin koskaan löytyykään. Suosittelen kuitenkin lämpimästi bongailemaan tuoksutarjouksia, joita Avonilla usein on - esimerkiksi kaksi tuoksua kolmellakympillä tai jotain sinne päin. 

Erittäin laimea sininen

Jatketaan niillä tuoksuilla, kun kerran päästiin alkuun. 

Varastoissani on jos jonkinmoista tuoksutinta. On hajuvettä, vartalotuoksua, saippuaa, voidetta, ja niin edelleen. Ja rakastan niitä. Rakastan niitä niin paljon, että vaikka inhoaisinkin tuoksua, en malta luopua siitä vaan ajattelen, että saatan käyttää tätä sitten joskus. Ja niinhän minä saatankin, mutta en minä siitä tuoksusta sen enempää tykkää. 

Pidän sitrustuoksuista ja olen tietoinen, että moni mielestäni hyväntuoksuinen leidi käyttää D&G:n Light Blueta. Niinpä ostin tätä kokonaiset sata milliä, kun halvalla sai. 

Ensituoksu on melko laimea, ei juuri ollenkaan kirpeä sitruuna. Hiukan makea ja sokeroitu sitruuna. Sellainen, että tulee mieleen sana lemon curd, ellei tiedä, että lemon curd on oikeasti sitruunaista ja melko kirpeää. 

Tuoksu on yksiulotteinen ja tylsä aina hamaan loppuun asti, jolloin se alkaa olla vain karvas. Oletteko koskaan unohtaneet sitruunaa muutamaksi kuukaudeksi tiskialtaan viereen? No, minä olen. Ja luulen, että tuoksutalokin on tätä tuoksua kehitellessään sen tehnyt. 

Eihän tuo pullokaan näytä yhtään minulta.