keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Ankeiden ajatusten keskelle 11 kysymystä vastauksineen

Puhti poissa, ahdistaa. Lakkaan kynnet kerran, pari viikossa, mutten jaksa niitä pahemmin koristella. Epätoivoa herättää epätietoisuus siitä, mitä teen syksyllä vai teenkö mitään. Luokanopettajan paikkoja on todella vähän auki, hakijoita on pienilläkin paikkakunnilla jumalattoman paljon, enkä minä erotu sieltä pienellä työkokemuksellani mitenkään. 

Päivääni piristi ihana Nonnu, joka haastoi minut vastaamaan 11 kysymykseen. Täältä siis pesee ja huuhtelee! 

1.Mitä kosmetiikkatuotetta ilman et voi elää? Vain yksi tuote!
 
Vaikea, niin vaikea kysymys. Jalkapöytiäni peittää psori, joten minun pitäisi vastata tähän varmaan jonkin ultrahypersupermagic-voiteen nimellä. Koska sellaista en ole, vapautan itseni pinnallisen maineesta. 
 
Vastaan tähän Mary Kayn Microdermabrasion -setti, eli mikrohiontasetti. Se vaan on ihoni kuntoon ehkä eniten vaikuttanut ja vaikuttava tuote, jonka käyttö näkyy kasvoista heti, mutta joka auttaa jumalattoman paljon pidemmässä käytössä. Arvioin tätä settiä myöhemmin, joten en jaarittele siitä sen enempää, mutta sen sanon, että tästä en ikinä, en milloinkaan tahdo luopua.  
 
2.Elämäsi pahin moka?
 
Tällä hetkellä mun tekisi mieli sanoa, että se, etten opiskellut minkään opetettavan aineen pätevyyttä, mutta kai mä tästä yli pääsen. 
 
En tiedä, osaanko nimetä sellaista, sillä en ole tehnyt mitään sen kaltaista, joka vaikuttaisi elämässäni pitkäaikaisesti, ja jota en voisi korjata. 
 
Eniten mua harmittaa se, että olen antanut itseni lihoa. Paikannan tämän noususuhdanteen ysiluokan jälkeiseen kesään ja siitä lukion syksyyn. Mua harmittaa, inhottaa ja kaduttaa, että annoin lähteä lapasesta. Tuonhan voi toki korjata, mutta hiukan heikoilla on ollut. Sitä minä kadun, sillä vaikka asian ei tarvitsisi olla näin, ei sen myöskään olisi tarvinnut koskaan tulla tähän pisteeseen. 
 
3.Kenet haluaisit tavata ja miksi? (voi olla julkkis tai tavis, ei väliä)
 
Kelpaako mikä vaan? Tahtoisin tavata isäni isän, joka kuoli vuotta ennen syntymääni. Äitini on aina sanonut, että jos pappa eläisi, olisimme voittamaton kaksikko. 
 
Jos mikä vaan ei käy, niin haluaisin tavata Aku Hirviniemen alttarilla. Poliisikin käy.
 
4.Mitä musiikkia inhoat?
 
Metallimusiikki ja rähinärokki ei kolahda, ei myöskään tekotaiteellinen vingunta. Itse asiassa en lämpene myöskään r'n'b -musiikille, enkä oikeastaan millekään uudelle diskojumputukselle - paitsi jumpalla ja nousukkaassa. 

Inhokkilistalla ovat ainakin Jippu, Lauri Tähkä ja Mariah Carey. 
 
5.Mitä musiikkia rakastat?
 
Kahdeksankymmentäluku, kahdeksankymmentäluku, kahdeksankymmentäluku! Ja paljon muuta. 
 
Määrittely on hankalaa tässäkin, joten nimeän mieluummin artisteja: Bon Jovi, Gary Moore, Survivor, Toto, Phil Collins, Sting, PMMP, Juha Tapio, Roxette, Tehosekoitin, Rick Springfield, Madonna, Juice Leskinen, Leevi and the Leavings, Popeda ja vaiks mitä muuta!

6.Paras lukemasi kirja tai kirjasarja?
 
Luen tosi paljon, joten yhden suosikin nostaminen on mahdotonta. Rakastan chick-litiä ja dekkareita! Harrastan myös koskettavampaa osastoa, Dave Pelzerin Pimeän poika saa vieläkin itkun kurkkuun, samaten Poikani Kevin. 
 
Jos nyt kuitenkin valitsen sellaisen kirjan, johon aina palaan, ja jonka ajatuksia pidän hyvinä ja jonka toivon tarttuvan yhä enemmän minuun, valitsen Rhonda Byrnen Salaisuuden. Se on jenkkimeiningillä kirjoitettu, mutta ajatus on erinomainen. 
 
 
7.Mitä et tekisi mistään hinnasta? 
 
Tappaisi eläintä hyönteisiä lukuunottamatta. 
 
8.Kauneinta mitä sinulle on koskaan sanottu?
 
Varmaankin se rakkaudentunnustus. 
 
9.Lempparikarkkisi?
 
Onni täällä vaihtelee, mutta värilliset turkinpippurit ja aidot ufot ovat parhaita. 
 
10.Onko sinulle tapahtunut joskus jotain paranormaalia?
 
Ei, eikä toivottavasti tapahdukaan. 
  
11.Mihin uskot?
Uskon kyllä kristittyjen Jumalaan, mutta en ole missään nimessä fundamentalisti. Minulle Jumala on pikemminkin liberaali itse rakkaus kuin fundamentalistinen pelottava konservatiivi julmuri. Toisaalta tunnistan itsessäni toisinaan agnostikon piirteitä. Voisin keskustella tästä aiheesta hirvittävän kauan, mutta en ehkä jaksa. Olen ollut seurakuntanuori, mutta muuttunut vuosien varrella täysin. Elämä on niin kovin erilaista kuin miltä se silloin näytti, enkä minä usko, että Jumala voisi olla hyvä vain fundamentalistikristitylle.
 
Uskon myös vetovoiman lakiin. 
 
 
Vastailen hirvittävän mielelläni aina kaikkiin kyselyihin, joten tämä oli ihan tervetullut piristys tähän ankeaan päivään. 

Täten haastan kaikki lukijani! :) Jos oma blogisi pursuilee näitä jo tai et omista blogia, vastaahan kommenttilootaan. Olisi hauska nähdä, mitä vastaatte. :)

1. Millaista ruokavaliota noudatat ja miksi? 
2. Oletko taikauskoinen? 
3. Äänestätkö henkilöä vai puoluetta? 
4. Mikä koulumuisto on jäänyt mieleesi? 
5. Jos sinun pitäisi ja saisit vapaasti valita, minkä alan lääkäri olisit?
6. Kerro esimerkki huonosta asiakaspalvelusta, jota olet saanut.
7. Jos saisit tutkia jotakin asiaa, mitä tutkisit?
8. Jos joutuisit putkaan, mikä olisi sille todennäköisin syy? 
9. Mitä syöt Hesburgerissa?
10. Jos perustaisit yrityksen, minkä alan yrityksen perustaisit?
11. Jos saisit tilata kustantamolta itsellesi minkälaisen kirjan tahansa siten, että jos sellaista ei ole, se varta vasten sinulle kirjoitettaisiin, millainen se olisi? 


 

maanantai 14. toukokuuta 2012

Hummeria mainelaisittain

Viikko postausten välissä on kulunut yllättävän äkkiä. Ei tosin ole ollut nyt aikaa nappailla valokuviakaan saati keksiä jutun juurta yhtään mistään. Siispä esittelen OPI:n I Eat Mainely Lobster -lakan, joka on kaunis, kesäinen koralli.


Nätti, punertava koralli. Oikein herkullinen. 


 Lämpimämmässä valossa punertavuus korostuu. 


 Huonossa kuvassa yritän esitellä epätoivoisesti kultaista, kaunista shimmeriä, jota lakassa on. Kuitenkin kuten Are We There Yet -kaunotarkin, kaukaa katsottuna lakka näyttää lähinnä cremeltä. 
 
Lahjakortitkin on nyt shoppailtu, joten postausideoita tuntuisi riittävän. Tarvitsisi vain ottaa kamera käteen ja alkaa kuvailla. Nyt se tuntuu jotenkin ihan ylivoimaisen vaikealta. Opettajan paikkoja ei tunnu olevan auki, ja nekin, jotka ovat, eivät tärppää tai vaativat mahdottomia - kuten teknisen työn opetusta puolet opetusvelvollisuudesta. Toisin sanoen minun tarvitsisi olla mies. 
 
Ressi, niin pirunmoinen ressi. Lisäksi on muutakin huolenaihetta, joka saa minut tarttumaan perjantaina ostamaani terapiavahaan. Ehkä se vähän rauhoitti.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Frankenly yours

Tadaa! Hengissä ollaan, vaikka vihkiytyminen maisteriksi veikin yllättävän paljon voimia. 

Tänään esittelen teille jämäsotkun, joka syntyi muutamasta lakansurkimuksesta. No, tästäkin tuli laadultaan melko surkea - peittävää kyllä, mutta huonosti levittyvää. Toivottu väri kuitenkin ainakin lähestulkoon syntyi. 


Lakoilla leikkiminen on ihan mukavaa, mutta hyviä lakkoja en malta frankeneihin sotkea. Sen sijaan huonolaatuiset joutolakat ovat niihin ihan omiaan. Sen verran aikaa vievää ja hermojakin raastavaa puuhaa tuo sotkeminen on, että usein en sellaista varmaan hommaile. Kynsilakkasävyn ostoa miettiessä on tietysti ihan kiva ensin kokeilla, miten väri toimii omissa kynsissä omiin silmiin. 

 
En tiedä, millaiseksi virheäksi tämän oikein kategorisoisin. Onko tämä nyt pistaasi vai mikä? Mikäli teillä olisi heittää joitakin tämän sävyisiä lakkoja, joita on siis olemassa jo valmiiksi, ottaisin vinkit ilolla vastaan. Jostain syystä omistan vihreitä lakkoja ihan tolkuttomasti, ja nyt hakusessa olisikin jokin ei-niin-jadevihreä, joita minulla jo on. 

Vinkatkaahan! 

perjantai 4. toukokuuta 2012

Tsih!

Moro! 

Tänäänkään ei irtoa sen kummempaa postausta, koska järjestelen niska hiessä, limassa ja muissa eritteissä valmistujaisiani, jotka siis juhlitaan huomenna. Aamulla kampaajalle klo 8.15, juhlat loppuvat vuorokautta myöhemmin... 

Palaan asiaan siis heti, kunhan olen selvinnyt juhlahumusta! 

 

tiistai 1. toukokuuta 2012

Satiiniset huulet?

Olen esitellyt blogissani jo sekä Avonin että Oriflamen tuotteita, ja joistain syystä huomiotta on vallan jäänyt Mary Kay, jota itsekin myyn. Tässä kohdassa tahdon korostaa, että se ei vaikuta arviointeihini suuntaan eikä toiseen, vaan lupaan olla jokaisen tuotemerkin kohdalla ihan yhtä kriittinen - myös silloin, kun tuote on sellainen, jota itse myyn. 

Esittelen teille nyt Satin Lips -setin, joka sisältää siis huulikuorinnan sekä huulivoiteen. Tämän setin otan nimittäin käyttööni silloin, kun huuleni kovasti vihoittelevat. 


Kahdeksangrammaiset putkilot ovat kovin riittoisia. Kuorintaa käytetään kerrallaan noin nuppineulan pään kokoinen nokare, joka hierotaan huuliin, annetaan vaikuttaa ja pyyhitään pois. Koostumukseltaan kuorinta on voidemaista, ja voiteen seassa on erittäin pieniä kuorivia rakeita runsaasti. 


Setti lupaa hoitaa huulia tehokkaasti, ja sen nämä tuotteet kyllä tekevät. Kumpikin tuotteista on vallan mainio, vaikkakaan mitään omgwau-reaktiota en ole ainakaan itse kokenut. Kummallekin tuotteista on löydettävissä siis edullisemmat vastineet, jotka toimivat ihan yhtä hyvin. Itse asiassa rankkaisin Lushin Bubblegumin jopa paremmaksi. 


 Toivottavasti saatte kuvista selvää. Vielä hetki sitten tämäkin listaus oli ihan kirkas ja terävä, enää ei. Huokaus. 

Huulivoide sisältää aimo annoksen mineraaliöljyjä, joskaan en ole niiden suhteen fanaatikko. Itse asiassa olen huomannut pitäväni mineraaliöljyisistä huulivoiteista hyvin paljon varsinkin silloin, kun huuleni ovat erittäin kuivat. Monet luomuhuulirasvat sen sijaan olen heittänyt kaaressa roskikseen - toisaalta erinomaisia voiteita luonnonkosmetiikassakin on. 

Tämä setti on hyvä ja kiva, sellaista arjen luksusta. En kuitenkaan ostaisi tätä suositushinnoin, joka on setille niinkin korkea kuin 37 euroa. Yksittäin kummastakin putkilosta joutuu ovh-hinnaston mukaan pulittamaan 20 euroa kappale. Se on hyvästä ja riittoisastakin huulivoiteesta jo aikamoinen summa.



 

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Vappumoka

Tähän ikään mennessä pitäisi jo tietää, että kevät on kukkien ja raikkauden aikaa. Joskus sitä tiedosta huolimatta tekee tyhmyyksiä ja suihkauttaa iholleen tuoksua, joka ei todellakaan kuulu kevääseen. 

Tällä kertaa virhetikkini oli sinänsä ihana Avonin Far Away, mummomaiseksikin haukuttu vaniljainen, pehmeän itämainen tuoksu, joka toimii ihoni kemioiden kanssa hyvin yhteen. Hatunnoston tuoksu saa myös laadusta, sillä se kestää ja kestää ja kestää ja kestää. 


Kevääseen ja vappuun tämä tuoksu ei käy, ei edes iltaan. Sen sijaan tämä huutaa syksyn kirpeitä aamuja sekä talventuoksuisia iltoja. Silloin tämä on parhaimmillaan, oikein mukavuustuoksu, joka onnistuu yhtaikaa olemaan sekä aikuinen että turvallinen. 


Far Awayn tuoksua on saatavilla myös deodoranttina, joskin perspirantin arvonimestä huolimatta tämä ei pidä kovin hyvin, mikäli joutuu hikoilemaan. Tuoksun vahvistuksena se on kuitenkin ihan okei. 

Avonin tuoksuista minulla on muutenkin hyviä kokemuksia, vaikka yleensä suosinkin ns. merkkituoksuja. Avonin tuoksuista minua ei ole pettänyt kestävyydessä yksikään, vaikkei sieltä sitä ikiaikaista signature-tuoksua löydykään minulle, ja tuskin koskaan löytyykään. Suosittelen kuitenkin lämpimästi bongailemaan tuoksutarjouksia, joita Avonilla usein on - esimerkiksi kaksi tuoksua kolmellakympillä tai jotain sinne päin. 

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Power Shine Flop

Elämänfilosofiani näköjään on, ettei huulimeikkejä voi koskaan olla liikaa, vaikkei niitä säntillisesti aina käyttäisikään. En nimittäin ole nainen, jonka huulet ovat aina virheettömästi punatut. Sen sijaan olen huulikiillon hutkija. 

Ostohuolettomuuteni näkyy myös siinä, etten esimerkiksi juurikaan koskaan osta Oriflamen tai Avonin meikkejä, mutta (halpojen) huulimeikkien kohdalla teen poikkeuksen. Kollegani on Oriflamen konsultti, mikä johtaa siihen, että pöydällä pyöriviin kuvastoihin tarttuu helposti. Ja yhtä helposti käy tilausnumeroiden kirjoittaminen lappuseen. 

Tällä kertaa päätin kokeilla Power Shine Glossia, joka kuvan mukaan on erittäin säkenöivä ja kivasti väriä antava huulikiilto. Tiedänhän minä, ettei kaikkeen aina kannattaisi uskoa, mutta päätin antaa 5,90 euron kappalehinnan sokaista kriittisen ajattelijan ja repäistä tilaamalla oikein kaksi eri sävyä. 
Ei olisi kannattanut. 


Sävyiksi valitsin vadelmanpunaisen Trendy Berryn, jonka ajattelin olevan hiukan samanlainen kuin aikanaan omistamani ihana Lancômen huulikiilto, jonka valmistus on jo lopetettu. Red Ovation on lämpimämpi kiilto, jonka ajattelin täydentävän valikoimaani oivasti. 


Tässä huulillani Red Ovation. Kimallepartikkeleita on, mutta siinäpä tämän kiillon ilo hyvin pitkälti. 


Trendy Berry tässä vinossa kuvassa. Eipä juuri värieroa. 


"Pieni" ihmetyksenaiheeni on tämä lärpäke, jota applikaattoriksikin kutsutaan. Siis muovia. Hyvä asia on tietysti se, ettei applikaattori tällä tavalla ime itseensä väriä sitä turhaan kuluttaen, mutta siihen ne hyvät puolet sitten jäävätkin. Vaikka miten huolellisesti yritin kiilto(j)a levittää, en saanut aikaiseksi tasaista lopputulosta. 


Käytän nämä kiillot loppuun huulipunien päällä, mutta panen korvan taakse, etten enää milloinkaan näitä hanki. Näiden hinnan yhdistämällä olisin saanut varmasti jonkin kunnollisen huulituotteen. Itse asiassa tällä hetkellä mietin, palauttaisinko molemmat kiillot, sillä nämä saivat minut lähinnä kiukkuiseksi. Vaikka kiiltoa kyllä on sen verran, että huulipunan päälle nämä voi levittää säkenöimään, on niitäkin melko onnettomasti. Mitään voimakasta kiiltoa nämä eivät anna. 

 

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Unia, kesärenkaita ja kynsiä

Kertokaa nyt hyvät ihmiset, mistä ihmeestä tämä johtuu, että Blogger valitsee mielivaltaisesti tekstin koon? Ja miksi tämä fontti näyttää nyt hyvältä, muttei julkaisemisen jälkeen? Miksi, oi miksi? 

Kiitos tästä terapiahetkestä, taisin päästä siitä yli. 

Blogit tulevat uniini. Näin unta, että voitin blogiarvonnassa (taas). Olin voittanut sen sillä perusteella, että osaan yhdyssanat. Voitin matkan Roomaan, omalla henkilöautollani. 

Sutaisin taas tässä yhtenä iltana kynnet. En oikein tykännyt niistä, sillä pohjalakkana käyttämäni Eveline oli surkeahkoa. Lisäksi kaksipäisten koristelulakkojeni kanssa askarteleminen ei kiinnostanut, ja mielestäni se näkyi myös lopputuloksessa. Kynteni herättivät hirvittävän paljon myönteistä huomiota, joten päätin pitää niitä muutaman päivän, ja nyt julkaista ne täälläkin. 


Näissä ei nyt ole mitään erikoista. Pohjalla se Eveline, päällä erinäisiä koristelulakkoja. 


Tykkäsin noista keltaisista pilkuista, jotka iskin keltaisen koristelulakan kynäpäällä, mutta muuten nämä olivat mielestäni vähän "plääh". 


Seuraavaksi tarvitsee ottaa auto alle ja mennä vaihdattamaan siihen kesärenkaat alle. Ehkä uskaltaa jo. Työmatkani on yhteen suuntaan hiukan vajaat 25 kilometriä, joten olen venyttänyt nastojen vaihtamista viimeiseen saakka, etten poikkea pikatieltä metsään.
 
 

torstai 26. huhtikuuta 2012

Muutoksia ja oranssia silmiä

Noni. Nyt vaihtui fontti ja fontin koko, sillä kyllästyin tuon Helvetican oma-aloitteiseen muuntautumiskykyyn kesken postausten. Uskokaa pois, minä olen ne kaikki omin pikku kätösin yrittänyt säätää ihan oikeakokoisiksi, mutta ei. Tekstin koko vaihtelee jatkuvasti. Fontin nimi siis piti hyvin kutinsa. 
No niin, iloisempiin asioihin. Halusin vielä jatkaa oranssia ja korallia linjaani, joten esittelyssä oranssi silmämeikki. Tein 88-paletilla (jolle muuten tein tagin Coastal Scents, sillä suurin osa sen varmaan osaa osaa siten parhaiten yhdistää, vaikka omani ei sieltä ole tilattukaan) luomioksennuksen, jossa on oranssia ja persikkaa. 
Ihan kuin mulla ei olisi ripsiväriä tyvessä ollenkaan. Joko kuva valehtelee tai mun tarvii ruveta hinkkaamaan sitä huolellisemmin. Sitä ripsiväriä, siis. 


En muuten muokannut kuvia rajaamista lukuunottamatta yhtään. Ihana kevät ja luonnonvalo! 


Olonsa voi tuntea kotoisaksi myös kirkkaissa väreissä, vaikken vielä olisi sitä uskonut reilut pari vuotta sitten. Viihdyn voimakkaanvärisissä silmämeikeissä. Ruskeaa ehtii käyttää sielunsa kyllyydestä myöhemminkin, sanon ma. 


Nämä mätsäsivät oikein kivasti Are We There Yet -lakan kanssa ja sopivat kevääseen muutenkin oikein hyvin. Käyttäkäähän ihmiset värejä! Kesä tulee!

Kulmat: Mary Kay Brow Definer Brunette 
Rajaukset: Mary Kay Eye Liner Black
Luomiväri: 88-paletti 
Ripsiväri: Mary Kay Ultimate Mascara Black 

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

First time stamper

Olen omistanut Bornprettystorelta tilaamani leimailulaatat jo vuoden verran, mutten ole muutamaa satunnaista kokeilua lukuun ottamatta oikein tosissani ajatellut koristelevani kynsiä leimoin. 

Nyt jokin naksahti päässäni ja kas, saimme aikaiseksi ehkä säälittävät (ette haluaisi nähdä oikeaa kättäni) mutta minun mielestäni varsin onnistuneet, suorastaan ihanat leimausyritelmät numero uno! 
 
Niin, leimaukset karvoilla, olkaapa hyvät! Jos niitä ei ilmesty kissoista, tunkee sormenpäideni nahka pumpulihöttöä näihin kuviin. Yritän ehkä jatkossa mahdollisesti olla huolellisempi. 


Perhoset on leimailtu OPI:n Are We There Yet -lakan päälle mustalla Wet'n'Wildilla, Black Creme taitaa olla lakan nimi. Samaisella mustalla tein dotting toolilla pilkkuja. Pilkut ovat vähän epäkurantteja, mutta eipä sitä nyt livekynsistä huomaa. 


Pidän hirvittävän paljon siitä kontrastista, jonka perhosen ja hempeiden pilkkujen herkkyys luovat yhdessä oranssin ja mustan rajun sävy-yhdistelmän kanssa. Minulle tulee näistä mieleen sanomalehti jostain syystä. 


Olisin voinut vain tuijotella näitä! Nämä onnistuivat kyllä tosiaan minun kynsikseni aivan erinomaisesti ja sytyttivät minussa innon leimailuun. Ehkä en saa kaikkea kohdakkain, ehkä sen saa millimetrin tarkasti kuvioita asettumaan oikeaan paikkan, ehkä kuva hieman tärähtää, mutta on näissä sentään jotain persoonallista. Tai sitten yritän vain puolustella epäkuranttia jälkeä, haha. 


Laatta on tosiaan Bornprettystoresta tilaamani fauxnad mallia m11. Perhonen pelitti kaikin puolin hyvin. Ehkäpä näitä muitakin tulee jatkossa testattua, kun pääsi alkuun.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Ollaanko me jo siellä?

Keräilen Opeja yleensä muutama kokoelmä jälkijunassa, sillä minusta 16,20 on aika rouhea hinta kynsilakasta. Omistan kaksi normaalihintaista Opia, josta toisesta kyllä pulittaisin summan vielä uudestaankin - kyseessä on Opin You Don't Know Jacques, joka oli mielestäni jokaisen pennosen, sentin ja euron veroinen. 

Mentiin ohi aiheen, sori. Viime viikolla palkitsin itseni tohtoriseminaarista tullessani  - en siksi, että se olisi mennyt erityisen hyvin vaan siksi, että olin paikalla - piipahduksella Sokokseen. Pari lakkaa lähti mukaan. Niistä toinen on Touring America -kokoelman Are We There Yet? 


Are We There Yet on ihana sävy juuri tähän vuodenaikaan. Ei ihan puhtaan koralli vaan sellainen, josta tulee mieleen meloni. 


Laadultaan lakka on erinomainen. Peittääkseen kunnolla lakkaa tarvitsee lastata kynnelle kolme kerrosta, mutta kerrosten kuivuessa nopeasti se ei mielestäni ole ongelma. 


Ostaessani tätä lakkaa mietin, onko tämä dupe ihanalle Mediterranean Moonlightille, jonka valitsin vain tilaukseni täytteeksi viime keväänä. Onneksi valitsin, sillä MM on luottolakkani, joka ei vain petä koskaan. Voin vertailla näitä lakkoja myöhemmin, mutta tämä on puhtaampi ja samalla punaisempi kuin Mediterranean Moonlight. 

 
 Yritin parhaani mukaan saada vangittua kameralle kauniin shimmerin, jota lakassa on. Aurinkoa vasten shimmer kuultaa lakasta kauniisti, mutta kuten ylläolevissakin kuvissa, tämä näyttää kynsissa aika tavalla cremeltä, ellei ihan todella tarkkaan vahtaa. 


Toisessa valossa ja toisin silmin lakka näyttää myös melko oranssilta. Sopii minulle! Nyt otetaan pikku hiljaa kesäarsenaalit lakoissakin käyttöön ja unohdetaan kaikki synkistely. Ehkä. 

Are We There Yet liittyy vielä toiseenkin episodiin, johon blogissa palaan, mutta siitä myöhemmin... 

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Tulikokeessa Avon

Avon on minulle tuttu merkki, mutta yhtä hoitolakkaa ja totaalisen surkeaa pikakuivattajasuihketta lukuunottamatta minulla ei ole kokemusta merkin kynsilakoista. Tämä asia korjaantui Nonnulan  arvontavoiton myötä. 

Ensikokemuksen kannalta tilanne ei ollut paras mahdollinen. Minulla oli kiire. Olin aikaisemmin päivällä poistanut lakat, ja nyt aikaa lakata ja kuivattaa koko höskä oli puolisen tuntia. Minähän en siis pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta liiku kotini ulkopuolella ilman kynsilakkoja. 


Jostain syystä arvontapalkinnosti ottamat kuvat olivat kaikki aivan ylihuonoja. Tässä niistä siis yksi lisää, joista vasemmalla raikas sinivihreä Aqua Fantasy, keskellä kynsilakanpoistoaine, josta turisen parilla sanalla myös ja oikealla hempeän lila Loving Lavender. 

Seuraavaksi esittelen teille tuloksen tilanteesta, jossa katastrofin ainekset olivat läheisesti läsnä: 


Ei paha! Lakkaus tuli hudittua, mikä näkyy jäljessä. Siistimistä en myöskään ehtinyt tehdä.Yllätyin kuitenkin jäljestä. Tämä on nimittäin kulutettuun aikaan nähden todella, todella säntillinen manikyyri näissä kynsissä. 


 Lakkojen koostumus on hyvä. Halutessaan aikaiseksi saa sekä hyvin ohuita, että paksumpia kerroksia, joskaan ei liian paksuja. Minä käytin paksuja ja sain nämä luiskat aikaiseksi kahdella kerroksella värilakkaa. 


Käytin pikakuivattajaa kuten aina, mutta kerrokset kuivuivat todella nopsaan. Aluslakka, värilakkakerrokset ja pikakuivattaja eivät vieneet aikaa kuin korkeintaan siis tuon puoli tuntia, eikä se olisi onnistunut ilman kerrosten erittäin vikkelää kuivumista. Lakkaus oli hetkessä täysin iskunkestävä.

Siveltimestä annan kehuja myös. Leveähkö ja jämäkkä, jolla on helppo lakata. 


Tämä kokemus herätti kyllä kiinnostukseni Avonin lakkoja kohtaan, vaikka ennen sitä listalla on Essie-merkkiin tutustuminen. Minulla on konsulttitunnus, jota tosin käytän hyvin harvakseltaan ja pääsääntöisesti vain itseeni. Voisin kyllä muutamat lakat tilata kokeiluun, sen verran vakuuttava kokemus tämä oli. 

 Ja sitten muutama sana lakanpoistoaineesta: Mahtavaa! Hyväntuoksuinen ja nopeasti kaiken poistava liemi, joka ei jätä kynsinauhoja niin rääkätyiksi kuin suosikkini X-tra, joka niin ikään tekee salamannopeaa poistojälkeä. Suosittelen lämpimästi. 

Lakkojen normaalihinta näyttäisi olevan 10 euroa, joskin tarjouksessa nämä taitavat aina olla. Kynsilakanpoistoaine on normaalihinnaltaan niin ikään kympin. 

Mikäli kiinnostus Avonia kohtaan heräsi, klikkaa itsesi Avonin nettibrosyyriin. 
Jossain sivuilla saa myös etsittyä itselleen konsultin, jollei sellaista aikaisemmin tunne.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Ylellistä ja ihanaa

Nonnun lähettämä blogiarvontavoittopaketti oli kokonaisuudessaan aivan ihana, mutta ihan eniten minua syyhytti tuo Victoria's Secretin suihkugeeli. Olen kerran aikaisemmin elämässäni hypistellyt Victoria's Secretin tuotetta käsissäni ja epäilin, että voisin olla aika myyty tämän toisen kokemuksen myötä. 

Olin oikeassa. 


Tämä tuote tosin valikoitui kategoriaan niin-kivat-etten-malta-ehkä-ikinä-käyttää. 
Nyt kuitenkin rohkaistuin, sillä halusin hemmotella itseäni. 


Tuoksu lupaa päärynänkukkaa ja liljaa. Minä en ole varma. Tämä tuoksuu ylelliseltä, ihanan kukkaiselta pienellä hedelmäisyyden ripauksella, mutta sitä, eroitanko juuri noita tuoksuja, en osaa sanoa. Ihanalta tämä tuoksuu vielä pitkään iholla pesun jälkeenkin. 


Tuoksu on yhtäaikaa raikas ja romanttinen, ylellinen, seksikäskin. Tuoksu on kuitenkin hellä eikä se käy päälle. Pullosta tuoksuteltuna tuoksu on aavistuksen raskaampi kuin millainen se iholla ja pestessä on. Hienostunutta tavaraa, sanon ma. 

Koostumus on geelimäinen ja vaahto on pehmoista. Sitä on, mutta koostumukseltaan vaahtokin on jotenkin ylellisempää kuin mihin olen tottunut. Pehmeä tällä on pestä, ja pehmeä on hipiä suihkuttelun jälkeenkin. Pesee hyvin, muttei kuivata. 


Tämä suihkugeeli on nyt virallisesti vihitty "special occasion"-suihkugeeliksi, en vain malta tätä millään päivittäin käyttää. Sen sijaan olen aika varma, että jossain vaiheessa teen ekskursiota Victoria's Secretin maailmaan laajemminkin. Näitä on vain pakko saada lisää. 

Mikä mäihä!

Vain vajaa viikko sen jälkeen, kun sain kuulla voittaneeni Nonnulan arvonnassa vaikka mitä kivaa, (niitä kivoja alkaa muuten näkyä blogissa ihan pian, joten stay tuned!) veti aivan huipun Tyttö ilman helmikorvakorua-blogin Sonia arvontalipukkeista juuri sen, jossa oli minun nimeni. 

Tarvitseeko sanoa, että halvaus oli lähellä? 

Paketti saapui ja olen päässyt jo hypistelemään näitäkin ihanuuksia. Tässä hieman kuvia palkinnostani, tarkempia arvioita ja turinoita tulee myöhemmin. 


Varsinainen palkinto siis sisälti Ciaten kynsilakan, Lancômen ripsivärin, Lushin Lemony Flutterin sekä Clarinsin deodorantin. 


Ylläribonuksena sain vielä näytteet Doven hoitoaineesta, Garnierin BB-voiteesta sekä Givenchyn Very Irresistible Electric Rose-tuoksusta. 


Voitte kuvitella, miten innoissani olin ja olen! 

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Sä oot mattaa mun kynsissäni...

Tämä tauti ylitti kahden viikon maagisen rajan. Sain lääkäriltä tuhdin antibiioottikuurin, kortisonisuihketta nenään sekä kodeiiniyskänlääkettä, joka antaa minun nukkua jopa 16 tunnin päiväunet. 

Tässä sairastelun lomassa minun on kuitenkin pakko esitellä teille yhdet kynnet - tai pikemminkin yksi lakka, joka on aivan ihana! Nämä ovat olleet kynsissä nyt jo monta päivää, eivätkä ihan minimaalista kärkikulumaa lukuunottamatta ole kärsineet oikeastaan ollenkaan. 


Koska minulle tulee Golden Rosesta mieleen lähinnä lähikiinalainen, josta voi noutaa seinikeittoa omenamuhun kanssa, olin hiukan varovainen nähdessäni Golden Rosen halpislakkoja Seppälässä. Koska hologrammilakkoja oli tarjolla, lähti mopedi käsistä ja ostin yhteensä kolme lakkaa. Ei kaduta. 


Pullon perusteella ei tajua, että punainen lakka sisältää kultaista shimmeriä, joka on aivan ihana! Shimmer näyttää jossain valossa jopa hologrammiselta. 


Kynsissä on pari kerrosta värilakkaa. Päällä on vielä varmistuksena Rimmelin mattalakkaa kaksi kerrosta. 

Testaamistaan odottelevat vielä musta ja sininen mattalakka sekä viisi hologrammilakkaa tältä merkiltä. Odotukset ovat korkealla, sillä kaikin puolin nämä lakat ylittivät odotukseni hintaansa nähden. Have it!

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Violettia arkimeikkiä

Silmämeikkikuvien ottaminen auringonvalossa on lähes kiitollista puuhaa - tai ei ehkä sittenkään. Tunnen itseni tärähtäneeksi, kun seison rivitaloryppään keskellä etuovellamme kuvailemassa käsiäni ja sitten silmiäni. Joku onneton vielä luulee, että otan itsestäni siellä kasvokuvia. 


ELF-merkin sadan luomivärin palettia jälleen. Kulmaluulla ja luomivaossa vähän Diorin Stylish Movea. No, ilman mitään erittelyjä pointti ja sävyt selvinnevät kaikille. 


Olen avoimen kateellinen kaikille, jotka omistavat pullean liikkuvan luomen. Minä saan lastata väriä liikkuvalle luomelle kilokaupalla, eikä silmät auki näy silti mitään. Kulmaluulle voisi taas piirtää vaikka sarjakuvan. Olenkohan avautunut tästä joskus aiemminkin? 


En tykkää naamastani, ja tällaisen kuvan ottaminen, jossa molemmat silmät näkyvät, oli minusta erityisen haastavaa. Ehkä opettelen. 

Ja hankin ihan oikeasti sen toisen kuvapankin. En kestä enää. Nämä kuvat olivat ihan hyvännäköisiä ennen kuin latasin ne tänne. AARGH! 

Luomiväri: Elf 100 luomivärin paletti, Dior Stylish Move 
Kulmat: Mary Kay Brow Definer Brunette 
Rajaukset: Violetti luomiväri paletista sekä Mary Kay Eye Liner Black 
Ripset: Mary Kay Ultimate Mascara Black