tiistai 17. huhtikuuta 2012

Plääh

Sairaana ei ole huvittanut lakata kynsiä. No, eilen huvitti. Kolmas lakkauskerta tyydytti sen verran, että lakat saivat jäädä kynsiini, vaikka koristelu oli huonosti onnistunut, värit olivat mälsät ja niin edelleen. 


Näin hempeä ja pliisu manikyyri ei vain yksinkertaisesti ole minua. Luulin keksineeni oikein hyvänkin idean vetämällä kärkilakkauksen jo puolesta välistä - no, se olisikin ehkä toisilla väreillä. Toinen hyvä idea mukamas oli hologrammilakan vetäiseminen vinottain. No, ei ollut. Hologrammilakan upeus nyt ei vain pääse oikeuksiinsa. Ajattelin pelastaa paskan dotting toolilla, mutta ei onnistunut sekään. 


Alimmaisena lakkana Dependin 18jotain, joka on siis vaalea, kahdella kerroksella täysin peittävä hiukan harmahtava laventelinen creme. Tämä on vaaleanhaalea pikkusisko kaikkien aikojen lempparilakalleni, Opin Parlez-Vous Opi?-lakalle. Puolivälistä kynttä lähtee Dependin 058, joka vaatii syvällisen dupe-analyysin Opin Color to Watch-lakan kanssa. Vinot vetäisyt on tehty Evelinen Holografic Shine-lakalla, sävy 405. Dotting toolia epäonnistuneesti kastoin Rimmelin Rock the Metal-lakkaan. 

Plääh. 

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Piristystä pimeyteen

Eikä niin pimeyteenkään, vaan tähän kuolemantautiin, tuberkuloosi vai mikä lie. Paskamaista oloa ei helpota - ei tosin lisääkään - se, että valmistujaisiini mennessä päätin sujahtaa hiukan helpommin mekkooni. Neljäs päivä Nutrilett-kuuria on menossa ja sanoisinko, että jos housut eivät pyörisi jaloissa, lähtisin ottamaan kiinni porsaita ja teurastaisin ne omin käsin. Ja söisin. 

Ihanaa piristystä viime viikolla kotiini toi paketti, jonka lähettäjänä on loistavan Nonnula-blogin ihana Nonnu! Voittaa päräytin Nonnun järjestämässä arvonnassa, tarkemmin kommenttikilpailussa. 

Kuva ei on huono, mutta kertonee tärkeimmän, eli palkinnon sisällön: 


Kirjoitan jokaisesta tuotteesta erikseen ja tarkemmin myöhemmin, mutta paketista paljastui siis iiiiiihana ja syötävän tuoksuinen Victoria's Secretin suihkugeeli, Avonin kynsilakkoja aivan mielettömän upeissä sävyissä, Avonin kynsilakanpoistoaine sekä ylläribonuksena mansikantuoksuinen vartalonkuorinta. 

Tästä paketista tuli hyvä mieli! 

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Arkimeikki

Flunssa jatkuu edelleen, enkä ole vienyt konettanikaan korjaukseen. Viimeisen vuorokauden aikana olen yskinyt niin paljon, että pääkin on jo kipeä. Lienee sanomattakin selvää, etteivät meikit ole erikoisia, kun olen töissä koko viikon tallustellut harmaan college-housut päällä. Lakkaukset ovat olleet niin sinne päin, etten ole ottanut niistä edes kuvia. 

Tässä kuitenkin viime viikon meikkiä, jossa on vaaleata oranssia sekä siniharmaata. Tykkäsin meikistä kovasti arkimeikkinä ja tarkoituksena on toteuttaa joskus tämä vähän tummemmilla sävyillä. 


Meikkauspäivä oli tosiaan ensimmäinen flunssapäiväni ja silmäni vuosivat. Siitä siis johtuu alaluomen vetisyys. 


Tällä kertaa en - kummallista kyllä - varjostanut pahemmin ulkonurkkia. Näemmä sitä voi vanha koirakin oppia uusia temppuja. 

Luomivärit: Elfin sadan luomivärin paletti 
Rajaus: Mary Kay Eyeliner Black 
Kulmat: Mary Kay Brow Definer Brunette 
Ripset: Mary Kay Ultimate Mascara Black

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Keväistä kasaria

Pääsiäisestä on selvitty, muttei aivan kolhuitta: Tietokoneeni hajosi. Sinne taisi mennä kovalevy, lepää herneissä, aarteeni...

Onneksi on kuitenkin miehen kone, jolla pääsee tekemään pakolliset facebookstatuspäivitykset ja täyttämään levytilaa sadoilla ja taas sadoilla otoksilla kissoista, kynsistä ja pölypalloista. 

Olen ollut pääsiäisen kipeänä, joten mitään hurjia pääsiäismeikkejä ette saa. Saatte kuitenkin yhdet kynnet, jotka ovat kesäisen kahdeksankymmentälukulaiset. 


Alimpana lakkana Model's Ownin Lilac Dream. Sen päälle vinomanikyyri Trindin ihanalla C140-sävyllä, viivantapainen suttu on vedetty kaksipäisellä keltaisella koristelulakalla. 


Ja mikä parasta, aurinko paistaa ja kuvia on sata kertaa mukavampi ottaa ulkona. Voi jättää värisäädötkin enimmäkseen tekemättä. Blogger kyllä aika tehokkaasti raiskaa jokikisen kuvan, jonka tänne lataan, mutta turha itkeä, ellei tee asialle jotain. 

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Pikaiset pääsiäiskynnet

Pikaiset pääsiäiskynnet taiteilin keskiviikkoiltana käyttäen MIYON oranssia ja vaaleansinistä lakkaa. Mitä olisi pääsiäinen ilman pilkkuja? Ei mitään, joten otin dotting toolin kauniiseen käteen ja annoin mennä. 


Lakkojen levittyvyys oli ihan hyvä, pilkutkin syntyivät ongelmista. Tuoksusta ei enää aamulla ollut juurikaan tietoa, siihen olin pettynyt. Pikakuivattajaa olen - kuten kuvasta näkyy - vetänyt oikein ronskilla kädellä. 



Vasta lakkaamisen jälkeen tajusin, että olisin halunnut keltaista ja violettia sinisen ja oranssin asemesta. Onneksi pääsiäistä on vielä jäljellä! Töissä epäiltiin, että kynteni ovat homeessa, minä epäilen paiseruttoa. 


Iltaisin sudituissa kynsissä on se vika, etten jaksa niitä siistiä illalla saati aamulla. Keskisormessa näkyy oikein komeasti pumpulilapun jättämä vaaleanpunainen viiru, jonka hinkkasin vasta kuvan ottamisen jälkeen pois. Vielä on harjoittelemista, että saan lakan aseteltua kynnelle siististi. Kaukaahan nämä näyttävätkin siistiltä, mutta lähikuva paljastaa epätäydellisyyden. 



torstai 5. huhtikuuta 2012

What a pinkling!

Tiedättekö sen tunteen, kun löydätte jotain täydellistä? Minä koin näitä onnen tunteita nimittäin MIYO-sarjan pinkin lakan kanssa. Oi onnea, oi rakkautta! 


Nämä hanurista olevat kuvat eivät kyenneet tallettamaan tämän lakan ihanuutta. Eikä ainakaan tuoksua, nimittäin vadelman tuoksu voidaan heittää hiivattiin. Tilalle saimme kuitenkin ihanan metsämansikan! Harmikseni tuoksu ei kestänyt kynsillä kuin pari hassua päivää, ja sittenkin laimeana. En pidä siitä, että Color Clubin Wicked Sweet-lakat eivät peitä, mutta pidän siitä, että ne sentään tuoksuvat. No, kaikkea ei voi saada. 


Tänään, lakkojen oltua jo monta päivää kynsillä, oli viimeinen hetki kuvata. Jälkimmäinen kuva on siis otettu ulkona, ja vailla muokkausta. Sävyt ovat hiukan liian kylmät, mutta ihan hiukan pilkistää tuo ihana kultainen shimmer, joka kyllä sekin kului nopsaan kynneltä pois. Muutenhan pysyvyys oli varsin hyvä. 

Pari kerrosta lakkaa riitti peittämään ihan mukavasti. Kärjet kuultavat pikkuisen läpi, mutta emme anna sen haitata, sillä kukaan ei niin tarkkaan kynsiäni tiiraillut. 

Kehotan, oi pinkin ystävät: Tuhlatkaa neljä euroa tähän lakkaan. Se on ihana! 


keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Daddy Cool

Tunnustan. Olen ollut pahassa Lush-koukussa, mutta viime kesän jälkeen en ole jaksanut palasaippuoista innostua. Hamstrasin kerralla liikaa, säilytin huonosti ja aloittaessani jumppaharrastuksen (jonka olen kyllä jo oikeastaan nyttemmin lopettanut) ihastuin uudelleen peseviin ja helppoihin suihkugeeleihin tai jotain. 

Syksyllä kuitenkin päätin kokeilla Lushin hiustenhoito-osastoa ja ostinkin sitten Daddy O-shampoon, jota mainostetaan sopivaksi vaaleille hiuksille. Minähän olen, ja kärsin vielä hiusten kellastumisesta. Minun pitäisi oikeastaan varmaan juoda hopeashampoota. 


No, enpä tiedä sitten siitä, toimiiko tämä oikeasti hopeashampoon korvikkeena. Mitään platinaefektiä kun tällä ei aikaan saa. Ylläpitokäytössä tämä on kyllä ihan hyvää kauraa. 


Ainesosaluettelo näyttää mukavalta. Luonnollisistsa ainesosistaan ja vegaanisuudestaan huolimatta Daddy O ei ole luonnonkosmetiikkaa. Se ei haittaa minua sikäli, että varsinkin luonnonkosmetiikkashampoot olen kokenut omassa kuontalossani toimimattomiksi. 

Daddy O on pesevyydeltään hyvä - oikeastaan niin hyvä, että pesun jälkeen shampoot huutavat  hoitoainetta. Olen käyttänyt tätä kuitenkin välillä päivittäinkin, enkä ole huomannut hiusteni mitenkään siitä meteliä nostavan. 

Ja sitten se paras asia - se tuoksu! Ihanan kukkainen, hiukan ehkä kermainen, lempeä mutta silti voimakas. Ah! Ostan varmasti uudelleen, vaikka litran tonkan. 


Daddy O:lla peseminen on monen aistin elämys. Rakastan sen siniviolettia väriä ja rakastan sen tuoksua. Tästä elämyksestä joutuu Suomen Lushille pulittamaan 16,95 euroa, mikäli sitä haluaa 250 grammaa. Puoli kiloa saa lisäämällä tuohon summaan yhdeksän euroa. Hintaa on jonkin verran, muttei mahdottomasti hyvästä shampoosta. Vaikka aina pitäisi suosia suomalaista, kerronpa nyt senkin, että brittiläinen Lush myy hiukan halvemmalla. 250 grammaa Daddy O:ta nimittäin saa 9,5 punnalla ja puolet enemmän 15,50 punnalla.